sunnuntai 7. helmikuuta 2016

..pitkiä pellavia...

eikös laskiaisena näin kuulu toivottaa. Tuntuu kuin kevät olisi  mahdottoman pitkällä kun on jo laskiaissunnuntai vaikka vasta helmikuun alkua eletäänkin.

Päivien pidentyminen ja valoisuuden lisääntyminen on siirtänyt ajatukset jälleen  viimevuotisten siemenvarastojen ja uusien luetteloiden selaamiseen. Tarjolla tuntuisi olevan runsaasti vaikka mitä ihanuuksia. Mitään  en sentään ole  hankkinut enkä ole tehnyt kylvöksiäkään sillä pahoin pelkään että ehdin täyttää kaikki ikkunalaudat ja pöytätasot kylvöspurkeilla myöhemminkin. Vieläpä oikein hyvin ja tehokkaasti.

Hyötykasvi-intoani olen tyydyttänyt selaamalla uusinta hankintaani Oma sato-kirjaa. Vanhaa tuttua tietoa varsin suppeassa määrin muutamalla mukavalla ruokaohjeella höystettynä.
Mutta tästä on hyvä aloitella mielitekojen suunnittelu.

Olen yrittänyt vaalia  vähäisiä huonekasvejani  talven aikana ja niiden suhteen olen onnistunut toistaiseksi melko hyvin. Esimerkiksi pullojukka on kasvanut todella mukaviin mittoihin vuoden aikana siitä,
millaiselta typistetyltä tapilta se näyttikään viime vuonna näihin aikoihin.

Pelkäsin tuon typistyksen aikoihin, että tämän kasvin taru oli jo siinä - onneksi ei ollut.

Myöskin varsin helppohoitoisen taskujuorun - olisikohan ollu rionjuoru - sain pysymään elossa. Tällä hetkellä puska näyttää runsaalta...
...viime keväisinä pistokkaina se näytti tältä.

Nyt tarkoitukseni on uudistaa tuo iso rytö laittamalla uudet pistokkaat ruukkuun, tämän ison version istutan kesällä pihalle johonkin ruukkuun tai kukkapenkin reunaan.

Vuosi sitten hankin myös Palmuvehkan,  pienen rääpäleen jossa oli vain muutama lehti. Vahinko, etten löytänyt hankintahetkistä kuvaa tähän hätään, mutta ehkä tämä tänään otettu  kuva kertoo että hyvin on pärjätty.
Uusia lehtiä puhkeaa koko ajan ja tämä 24 cm:n ruukku alkaa käydä pieneksi yli puolimetriselle komeudelle.  Olohuone vain alkaa käydä pieneksi tällaisille....

Kultaköynnöksen valjastin amppeliin ja  ihmeen hyvin se on siinä viihtynyt, vain muutama lehti on kellastunut koko talven aikana.




Lisäksi joulun aikana kukkineet lehtikaktukset puskevat jälleen nuppuja, lienevätkö menneet ihan sekaisin.

Nukkumatin leikkasin alas joskus ennen joulua ja jätin ruukun kuivahtamaan niine hyvineen. Nyt, parin kastelukerran jälkeen, ruukussa pilkottaa muutama virkeä lehtisuppilo.  Sille pitänee suorittaa mullan vaihto ennen kuin ehtii kasvaa isompiin mittoihin.

Perhoskämmekät  kukkivat syyskesästä  tammikuulle saakka, nyt niillä taitaa olla lepotauko. Uusia kukkavarsien alkuja tässä odottelen innolla.

Kasvirintamalle kuuluu siis tällaista. Talvi on mennyt enempi käsitöiden parissa mutta nyt vallitsee  hiljaiselo sielläkin puolella. Aloitin tosin muistutella hieman värttinällä kehräämistä, mutta niinkuin jokaisessa puuhassa  niin tässäkin  alku vaikuttaa aika vaivalloiselta. Kuitenkin tarkoitukseni olisi saada aikaan koirankarvalankaa edes sen verran että saisin neulotuksi kämmekkäät koirankarvojen lahjoittajalle. Siinäpä lienee haastetta kylvöksien laittoa odotellessa. Liisin puikot kertovat enemmän näistä puuhistani.

Ilokseni huomasin saaneeni uuden lukijan. Tervetuloa Maatuska, olen iloinen kun liityit lukijoihini.
 Nyt pulkkamäkeen!!! Riehakasta laskiaissunnuntaita!

- ievastiina