Välillä täälläkin...

Monenmoista puuhaa ja askaretta on viime postauksen jälkeen tullut tehdyksi, mutta onhan tuosta postauksestakin kulunut aikaa jo pian kuukausi.

Sadonkorjuu alkaa olla pulkassa, hillot  on keitetty ja mehut mehustettu, marjoja ja sieniä on pakastin pullollaan  ja juurekset   nostettu maasta ja viety kellariin.

Omat omenapuut eivät tehneet satoa tänä kesänä kovinkaan paljoa mutta nuorimmanen lahjoi meidät valtaisalla omenakuormalla,

joten ilman hilloa ei jääty.

Omenahilloja on keitelty vielä  tämän kuvan ottamisen jälkeenkin,  tässä  kuvassa on lisäksi pari purkkia puolukka-kesäkurpitsahilloa  nuorimmaiselle kiitokseksi omenista.
Puolukkasato on ollut valtava tänä vuonna.

Harmittaa vain kun metsään jää niin paljon marjoja kun ei voi määräänsä enempää säilöä. Sama on sienien kanssa - niitä ei vain voi poimia kaikkia.  Niin, eikä todellisuudessa aikakaan riitä että poimisi vaikkapa myyntiin.

Juurekset on myös nostettu maasta, vain selleri odottaa vielä pellossa.   Sen kohdalla odotukset ovat aika pienet -  jänis söi sitä mukaa varret kun vähänkin alkoi  kasvaa tuoretta versoa. Samoin kävi porkkanan varsille, ne oli pistelty aika tarkkaan parempiin suihin.

Hiiret olivat tuhonneet noin kolmasosan porkkanasadosta kovertamalla kannat ontoiksi,

mutta kolmisenkymmentä kiloa jäi vielä meillekin vaivan palkkaa.

Suunnilleen saman suuruinen määrä tuli myös sipuleita, nekin kasvoivat oikein hyvin tänä kesänä.Osan saaliista letitin  varsistaan kuivumaan vietäessä.

Kasvari on antanut satoa ihan näihin päiviin saakka,  varsinkin tomaatteja on tullut kilokaupalla ja niitä on syöty aivan herkkuina.  Ellei halla/yöpakkanen iske väliin niin satoa tulee vieläkin vähän.

Kurkut ovat olleet niipukkaampia kasvatettavia, tosin satoa saatiin niistäkin. Tuntuu kuin sateinen ja pilvinen elokuun loppu  ei olisi  ollut niille mieleen. 

Kukkasipuleita en vielä ole istuttanut, joitakin uusia pusseja  tosin on tullut kaupasta kotiin melkein huomaamatta. Varsinkin tuo musta tulppaani oli minusta aika ihana, kauniita toki ovat kaikki!

Odottelen  että  enin kukkaloisto alkaisi hiipua ja pääsisin siivoilemaan kukkapenkit talviteloilleen. Daaliat  varsinkin ovat täydessä kukassaan enkä henno nostaa niitä maasta ennen kuin varret paleltuvat.

Tänä syksynä meille ei tule kaunista ruskaa, koivut ovat pudottaneet ruosteen ruskettamat lehtensä jo lähes täysin. Pihlajat notkuvat marjojen paljoutta enemmän kuin aikoihin.

Pihavaloina loistavat vielä auringonkukat - tosin  yksittäisinä siellä ja täällä. Mutta komeita ne silti ovat.

 

Vuosien saatossa olen jemmannut peltisiä säilykepurkkeja - koskaan ei voi tietää vaikka niitä              tarvitsisi muuhunkin kuin onkimiesten matopurkeiksi. No mies löysi kätköni varastoa siivotessaan ja teki niistä purkeista  tuikkulyhtyjä poraamalla reikiä purkkien kylkiin ja laittamalla hitsauslangasta sangan ripustamista varten.                                                                                                                     

 

Kelpaa näitä ripustaa pihapiiriin ja poltella tuikkuja iltojen pimetessä.

Tallaisin miettein tänään toivottelen kaikille kuulaita syyspäiviä.

- ievastiina