tiistai 14. heinäkuuta 2015

Mustamörsky!

Niin, ihan oikeasti tällä sienellä on näin kammottava nimi, vaikka kuulemma hyvä ruokasieni onkin. Vahinko, etteivät taitoni riitä selkeämmän kuvan saamiseksi....

Tämä ainokainen kasvoi  kotipihallamme  sisääntulotien vieressä kivituhkassa. Eipä ole  kovin vaativainen kasvupaikan suhteen....  Ihana, musta  lokeroinen samettilakki ja uurteinen jalka, sieni näyttää niin somalta. Eipä ole sattunut silmiini koskaan ennen.

Ja tämä löytöhän kertoo vain sen, että sieniaika alkaa olla käsillä... toivottavasti antoisa sellainen!!

- ievastiina




malttamattomina...

...odottelemme miehen kanssa, kumpi  meistä on niin aikainen lintu, että ehtii nappaamaan...
tämän ensimmäisen mansikan. Seuraavien kypsyminen kun vie vielä muutaman päivän.
Lohdukkeeksi molemmille on kuitenkin muutama kesäkurpitsa...
Kesäkurpitsan lehdet ovat osoittautuneet hyväksi piilo/suojapaikaksi metsän eläville. Milloin siellä pötköttelee siili, milloin  jäniksen poikanen sammakoista ja oravista puhumattakaan.

Odottelen myös jaksaako spagettikurpitsa tehdä  satoa lainkaan tänä kesänä. Istutin taimet keväällä
 ruukkuihin ja upotin ruukut maahan suojatakseni juuria liialta kuumuudelta. No kuumuudesta ei ole ollut suurta huolta, ruukut olisivat voineet jäädä ihan maan pinnallekin ...

Tomaatissa on pienen pieniä raakileita, taitavat vain jäädä raakileasteelle, ellei tule valtaisaa lämpöaaltoa...

Tilliä  pääsen pakastamaan tänään, samalla teen taas  uuden kylvöksen...
Mielestäni tilli ja basilika säilyttävät makunsa paremmin pakastettuina kuin kuivattuina. Sama pätee moneen muuhunkin yrttiin.

Pari vuotta sitten ostin paikalliselta puutarhalta  tummanpunaisen pionin juurakon. Tänä kesänä tuohon  hankintaani  avautuivat ensimmäiset kukat.




Kuulostaa kohtuuttomalta kun sanon, että olen tähän hieman pettynyt. Niin kaunis kuin tämä kukkanen onkin, niin  suuret odotukseni eivät täyttyneet, olinhan  kuvitellut aina että kukinto olisi  suuri ja kerrottu niin kuin tällä kaunokaisella....
Mutta ryhdikäs tuo punainen on muihin pioneihin verrattuna, kukinto ei laahaa puskien välissä vaan seisoo tanakasti lehtien yläpuolella. Ehkä minä pidänkin siitä päivä päivältä enemmän....

Dahliat ovat olleet hieman kitukasvuisia tänä kesänä. Ovat jääneet lyhyiksi ja aika  tanakoiksi kasvultaan - juuri kuin kasvattajansakin -  mutta muutamaan on puhjennut jo kukkanen...
...parikin....
Olemme välttyneet tähän saakka suuremmilta  rankkasateilta, joten ritarinkannukset ovat vielä kutakuinkin pystyssä kukintaa aloitellessaan.

Kerrankin kukkivat yhtä aikaa ukonkellojen kanssa, joten ota näistä nyt selvää ainakaan tässä ku vassa...
..ehkä yksittäinen näkyy vähän paremmin..
ja yksinäinen vaalean sininen kaikkien muiden takana varjossa...


Pensasruusuja haluaisin haalia pihalleni lisää. Nyt minulla on vain muutama, joista Valamon ruusu availee kukintojaan...
Keväällä ajatukseni oli, että laajennan pihamaan kukkapenkkejäni suuntaan jos toiseenkin, mutta vielä se homma on ajatuksen tasolla. Mökillä vietetty aika ja maan kääntäminen siellä on vienyt voimia,  silti ajatusta ei ole heitetty hylkyjen joukkoon...
Tällä hetkellä pihalla näyttää tältä...

...ja tältä...



..yllä olevan pusikon takana on pienoinen mansikkamaa, muutama vadelman taimi, kurpitsapenkki ja karviaispuskat, raparperit ....

lähinnä kuistia ja etuovea on vielä lällainen lämpäre, mikä laajentunee ajan myötä ties minne....

 ja kuistin katoksen reunassa roikkuu keväällä lahjaksi saamani surfinia,
joka on tällä hetkellä todella iso ja  niin ruhtinaallisen täynnään kukkia.

Yllätyksekseni huomaan näitä kuvia katsellessai, että pihapiirissäni on  tällä hetkellä yllättävän paljon sinistä ja lilaa.No tilanne muuttuu kyllä kunhan jaloangervot ehtivät kukkaan....  

Nyt kun aamukaste alkaa  pikkuhiljaa haihtua niin lähden tästä ulkoiluttamaan ruohonleikkuria ja tuoksuttelemaan ilmoilla olevia tuoksuja.

Ens kertaan!

-ievastiina





sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

..parin hellepäivän jälkeen....

tämä +13 astetta tuntuu tosi kylmältä varsinkin kun pohjoistuuli terästää tuntumaa. Siinäkö se kesä sitten oli! Syksyistä tunnelmaa lisää hieman se, kun kuulemani mukaan tatit ovat alkaneet nousta mäntykankaille...

Kesäkuun alussa istuttamissani  30:ssa pienessä mansikan taimessa on aika runsaasti raakileita,
enkä millään malttaisi odottaa maistiaisille pääsyä.  Eilen hankin näille herkuille suojaksi rastasverkon, pihapiirissä noita nokkijoita tuntuisi olevan enemmän kuin tarpeeksi...
Onneksi kesäkurpitsat, salaatit ja sipulit eivät kuulu rastaiden herkkuihin.







Tuo yllä olevassa kuvassa oleva ripsulehtinen japaninkaali (?) on ihana salaattiaines, rapea ja miedosti kaalin makuinen. Olen tykästynyt siihen kovin! Kiitos taimista naapurin Sinikalle!

Kukkaloisto ei vielä ole parhaimmillaan. Joitakin väriläiskiä kuitenkin löytyy, kuten keväällä pelastamani varjolilja, joka kukkii parin varren voimin,

 pionit - tietysti -
ja jalopähkämöt, jotka leviävät vuosi vuodelta aivan hillittömästi.
 Töyhtöangervo on valloittanut  myös elintilaa runsaasti,



 samoin keltakuunliljat, joiden tuoksu on huumaava.

 Keväällä lahjaksi saamani surfinia on rehevöitynyt melkoisiin mittoihin, siinä on satamäärin kukkia ja koko ajan nuppuja tulee lisää. Taitaa pitää todellakin siitä, että vanhat kukinnot nypitään pois...
 rapun pielen tupakka on myös aika rehevä,  ja Alaskan krassin valkokirjavat lehdet

käyvät mielestäni myös kukinnoista.

Yksi ainoa daalia on tällä hetkellä kukalla,  ehtinevätkö muut kukkaan ennen syyshalloja...

 Keväällä perkasin pionipenkin reunoja ja kiskaisin maasta yhden mielestäni kuolleen jaloruusun juuren. No muutama päivä sitten roskakasasta pilkisti tällainen verso,
eipä ollutkaan vielä täysin kuollut juurakko. Nyt se sai kunniapaikan kukkapenkistä ja seuraan mielenkiinnolla kasvaako vai ei,  ja jos kasvaa niin onko villiversoa vai mitä.  Ehkä ei aina pitäisi olla niin malttamaton ....

Ensi yöksi on ennustettu  alaville maille hallan vaaraa, joten tästä täytyy suoria mökille levittelemään harsoja arimpien kasvien suojaksi. Voi tätä ihanaa kesää!!!!

- ievastiina


maanantai 22. kesäkuuta 2015

...melkein hellettä...

En halua leuhkia, mutta en vain malta olla kehumatta ihanaa kesäsäätä. Koko Juhannuksen ajan lämmin  helli meitä  melkein hellerajoilla.  Ihanaa! Tänään on jo muutama pilven riekale taivaalla ja huomiseksi on luvassa sadetta, mutta tällaisesta vaihtelusta ei voi olla pahoillaan, päinvastoin.  Kasvit  tarvitsevat niin lämmintä kuin kosteuttakin.

Juhannuspäivät vietimme mökillä, siellä kun oli vielä tekemätöntä puuhaa ihan kylliksi....


 ..taloksi ei voi käydä ennen kuin poimii tuoreen kukkakimpun tuvan pöydälle.  Olo on heti kotoisa - eikä luonnon kukkia voita mikään.

 Lumipalloheisi vasta virittäytyy kukkaan, mutta tuo lime värityskin on  ihana. Viime talvi kohteli kaltoin näitä heisipensaita, toisen jouduin leikkaamaan keväällä  aivan lyhyeksi, mutta hyvin on kasvu lähtenyt käyntiin.

Mökin heinikoista löytyy aika ajoin yllätyksiä. Tämä ruskolilja on puskenut vartta muutamana kesänä, mistä lieneekään löytänyt tiensä ja alkunsa. Tänä kesänä näyttäisi kukkivan kahden varren voimin. Yritän varjella sitä kuin aarretta!!


Tarkoitukseni on siirtää  perennoita kotipihalta  mökin pihaan tämän suven  aikana, mutta  ehkä on parasta tehdä se puuha syksyllä.

Nyt on ollut kiihkeintä aikaa kasvimaalla. Vielä eilen istuttelin viimeisiä taimia maahan nuorison viime kesäisen kasvimaan jäätyä ilman kylvöksiä. Nyt sillä paikalla on annettu
kasvun mahdollisuus kahdelle lanttulajikkeelle - kymmenkunta tainta molempia - sekä viidelle kurttu- ja neljälletoista parsakaalille.  En  vaan voinut jättää maata käyttämättä kun taimia oli vielä jäljellä. Olihan tämä myöhäinen istutusaika, mutta koskaan ei voi tietää....
Laitoin harson taimien suojaksi, kasvupaikka on todella aurinkoinen ja eilen oli todella kuumaa. Jospa ne siitä... Taustalla olevan harson alla on hernettä. Ovat vielä hieman liian pieniä tuettaviksi, joten jätin  harson vielä päälle, etteivät linnut käy nokkimassa...
Vasemmassa reunassa näkyy hieman kasvimaatilkkua, jossa punajuuri, porkkana ja sipuli ovat hyvällä alulla rikkaruohojen ohella.
Pavut tuossa etureunassa eivät itäneet  - jälleen kerran sää meni liian kylmäksi silloin  kylvöjen jälkeen - joten harasin ja kylvin siihen nyt juhannuksena  naurista.
Kylvin tuhkaa nauriskylvökselle, etteivät kirpat niin herkästi kävisi nousevien taimien kimppuun.  Varhain keväällä käänsin kasvimaan reunasta pätkän  aikaista perunaa varten,
ja ihan hyvin näyttää uudismaa toimivan. Perunapenkkien viereen aloitin kääntää maata mansikkamaata varten.  Tarkoitukseni on kääntää vielä toinen mokoma lisää ja perata sitten juuret pois. Kesannoimalla tämän kesää tätä länttiä ja yhdistämällä ensi kesänä tuohon perunamaahan saan varmaan ihan oivallisen kokoisen mansikkamaan. Ainakin niin kuvittelen tässä vaiheessa.
Nyt tällä palstalla on kokoa n. aarin verran, mutta  kasvun varaa on vielä....
 toisella puolella pihaa on erillinen  n. 20 m2:n perunamaa  - uudismaata sekin - 
sekä viime kesän perunamaa n. 30 m2,  johon on istutettu ihan kuun alussa kaalit ja lantut.

Jätin harsot näidenkin suojaksi, etteivät ötökät niin vaivattomasti pääsisi kimppuun.

Minulle on jäänyt  päälle joku selittämätön maankääntövimma.  Mökillä maa on tosi hyvää  vaikkakin kivikkoista ja minusta on suuri häpeä jättää hyvä maa käyttämättä. Ainahan nyt jotain kasvatettavaa keksii.   Ainakin parsan  aion  vielä pelastaa paremmalle kasvupaikalle, joten  sille saan kääntää  melkoisen alueen.
Pysyypä mieli virkeänä ja kuntokin kohtuullisena!!!

Ainoa harmitus tuossa mökkielämässä on se, ettei siellä voi viettää koko kesää yhtä kyytiä.  Mies käy vielä eläkkeellä ollessaankin osa-aikatyössä ja onhan varsinainen elinpiiri kuitenkin täällä kaupungissa.  Mutta hyvä näinkin, molempi parempi!!! 

Enkä voi olla iloitsematta näistä kotipihani kasvateistakaan:
 tomaatintaimet olivat kurjia rääpäleitä kun istutin ne tuohon laatikkoon, mutta  taitavat  pikkuhiljaa virota,  pienissä mansikan taimissa on runsaasti kukkia,
 kesäkurpitsa kasvaa ja voi hyvin
  ja karviaispuskat ovat  tehneet runsaasti raakileita,
herkkuja on siis odotettavissa.

Punatähtiputki on puhkeamassa kukkaan,
punalatvakin on elossa mutta kaivannee  paremman kasvupaikan,
valamon ruusu puskee nuppuja
 ja jättilaukat kukkivat - vaivaisesti tosin, mutta kukkivat!


Kukinnan mentyä ohi niistä saa kuivateltua komeat kuivakukat!

Nyt aurinko onkin sopivasti pilvessä joten lähden leikkaamaan ruohoa!

 Nautitaan kesästä ja sen antimista!

- ievastiina