...ajattelin vain pikkusen kitkeä...

..mutta lähti taas lapioiminen lapasesta...

..ja saman penkin toinen pää..

Kunhan tämä turpeikko on perattu ja lisätty multaa, niin luultavasti tämä ei näytä enää miltään kätyiseltä pläntiltä niin kuin tähän asti.  Siirrän tähän uuteen paikkaan tästä pihan  puolen perennapenkistä

muutaman perennan nyt  keväällä ja kaksi samassa pihapenkissä kasvavaa pionia syksyllä. Tarkoitukseni oli siirtää pionit jo nyt keväällä, mutten millään halunnut ottaa sitä riskiä että alkaisivat osoittaa minulle mieltään pitämällä muutaman kukkimattoman vuoden. Joten pitää odotella.

Tuon uudisraivauksen läheisyydessä syreenin juurella kasvoi  iloinen yllätys,

yksinäinen tulppaani, mahdottoman hento varreltaan mutta varsin iso kukinnoltaan. Mistäpä lienee tuohon tiensä löytänyt,  ainakaan minulla ei ole ollut koskaan tuon värisiä tulppaaneita. Mutta onhan se kaunis ja siinä saa olla jatkossakin.

Viime kesänä kasvimaallani kasvaneista ryväs- ja punasipuleista sain varjelluksi muutaman yksilön talven yli. Nyt ne on istutettu verstasrakennuksen  suojaiselle seinustalle tehtyyn penkkiin.Arvatenkin, olen täpinöissäni  tästä omasta "istukassipulituotannosta".  Jahka saavat juurensa maahan ja silmut nousemaan niin  laitan niille ruohosilppua juurille, pysyy eliötoiminta vireänä ja silppu toimii lannoitteena ja kosteuden pidättäjänä. Lannoitteeksi sipuleille laitoin vain  puhdasta puun tuhkaa nyt istutuksen yhteydessä.

Sipuleiden kanssa penkin pään jakavat mäkimeirami, ruohosipuli,

sitruunamelissa ja  minttu ja toisen pään kymmenkunta purjon tainta ja parikymmentä perunaa. Penkin reunaan sain mahdutettua vielä pienen lehtisalaattikylvöksen  ja samanlaisen pätkän tilliä.

Ja niin kuin tämäkin kuva antaa ymmärtää, rakennelmani eivät missään paikkaa täytä tyylikkäitä rakennusnormeja, vaan kaikki on väsätty kokoon lähinnä ylijäämätavarasta. Pääasia että homma toimii....

Edelleenkin hallariskiä uhmaten istutin myös kesäkurpitsat ja niille laitoin ruohosilppua katteeksi (niin, eilen tapahtui kevään ensimmäinen ruohonleikkuu).

Jos tulee kylmiä öitä niin taimet on helppo suojata vaikka pahvilaatikoilla ja harsolla, tässä kasvun vaiheessa olen ajatellut tehdä jonkinlaisen muovitunnelivirityksen näille hentoisille taimille, niin pääsevät kunnolla kasvun alkuun.  Kaksi spagettikurpitsaa on vielä  vailla sijoituspaikkaa, mutta jos ei muuta löydy  niin ostan  vaikka kasvusäkin niitä varten . 

Raparperit kasvavat kohisten, muutama piirakka ja kiisseli niistä jo on tehtykin  ja nautittu ihanasta, tuoreesta mausta.

"Äidin kasvimaalla, rapaparperin alla,sammakolla koti oli kultainen...",  niin oli ennen lasten laulussa, vaan nytpä

siellä olikin pienen pieni orvokki. Paikan se hänkin on valinnut kasvaakseen. Voi pientä!

Raparperipenkin viereen kyhäsin varhain keväällä vattupenkin, pistokkaat ovat lähteneet aika hyvin kasvuun. Vatukko saa seurakseen pikkuruisen mansikkapläntin johon ostin eilen 30 kpl  paikallisen taimikasvattajan Polka-lajiketta.

Hyviä ja virkeitä taimia, toivottavasti menestyvät hoidossani.

Tällainen sekamelska - suomen tatar ja kirjavalehtinen vuohenputki  joukossaan vuohenkelloa ja ukonhattua - kasvaa verstasrakennuksen kulmilla.

En tiedä mitä niiden kanssa tekisin. Ukonhattu on  niistä ainoa selkeästi pois siirrettävissä oleva, muiden kanssa joutuu taistelemaan jos aikoo edes vähän selkiinnyttää tuota ryvästä. En ole osannut päättää haluanko edes  luopua niistä kokonaan, mutta järkevä rajaaminenkin  tuntuu aika työläältä. Apua!!!

Rapun pielessä räystään alla kasvaa muuten käenkaali.

Eipä  siinä muu menestykään. Talvella  tuohon paikkaan  putoavat lumet  katolta ja maa on  vuosien saatossa tiivistynyt penkkojen alla. Lisäksi aurinko ei yllä lämmittämään tuota paikkaa. Mutta  hyvä, että jollekin kasvupaikaksi kelpaa...

Omenapuut eivät ole vielä kukalla, kuitenkaan se ihanuus ei ole enää kaukana.

Nyt vain odottelemaan lämpimiä päiviä ja pölyttäjiä niiden myötä.

Kiitos kaikille vierailijoille, olen ilahtunut että olette löytäneet tienne tänne!
Kesäistä viikonloppua - juhlilla tai ilman - onni yksillä, kesä kaikilla!

- ievastiina

...helluntain kylymät....

Toivottavasti helluntai on käännekohta säiden suhteen. Kuluneet pari viikkoa on ollut yhtä taiteilua sateiden ja hallaöiden välillä,  vain muutama vähän lämpimämpi aurinkopäivä on mahtunut väliin. Onneksi kevään  tähän asti lämpimin päivä sattui perjantaille kun lapsenlapsilla oli päikkärin kevätjuhla. Olin kovin otettu kun sain olla  iloisessa juhlassa mukana.

Eilinen päivä vierähti mökillä kasvi- ja perunamaan kunnostuspuuhissa  takinliepeitä riuhtovasta tuulesta huolimatta.  Onneksi ymmärsin siirtää daaliat pihalta  tuulen suojaan ennen lähtöä,

sen sijaan viikko sitten saamaani surfiniaa tuuli oli riepotellut katkaisten siitä neljä isoa oksaa. Nyt komeus näyttää vähintäänkin kärsineeltä. Harmittaa!!

Tämä kevät on ollut kasvihuoneettoman  harrastelijataimikasvattajan  painajainen. Asuinhuoneissa lämpötila  on liian korkea ja valoa riittämättömästi. Ulkona taas on ollut liian kylmää ja märkää. No  vuoden päästä on taas uusi mahdollisuus....

Muutenkin tuntuu, että tämä valtaosiltaan pohjoispuolen piha lähtee virittäytymään kevääseen varsin hitaasti.

Vaikka jaloangervot ovat vain vaivoin havaittavissa niin sentään  ritarinkannukset, kullerot, ukonkellot ja nauhukset ovat vähän rehevämmässä kasvussa. Ja tietysti rikkaruohot - .

Pari kesää sitten sain kokoon pienen kivikkopenkin. Siitäkin löytyy hieman elon merkkejä:

Arovuokko on varmistellut jalansijaa myös leviämällä:

Kivikon taustalle istutin kolme timanttituijaa, kovin orvoilta näyttävät kun ovat vasta n. metrin mittaisia mutta kenties joskus...

Aivan! Kuorikate puuttuu vielä juurilta.

Pohjoispuolella kasvaa myös töyhtöangervo, kiitollinen varjopaikan kasvi mutta ankarasti leviävää sorttia.

Talon eteläpuolella pionit ovat lupaavasti kasvussa,

samoin jättilaukat, jotka ovat silmin nähden nauttineet  kevään kosteasta viileydestä.

Vaaleanpunaisen varjoliljan siementaimia keräilin myös pionipenkin reunaan  ja samalla istutin joukkoon yhden  sipulin valkoista.  Toivottavasti uusin tulokas menestyy!

Narsissitilanteeni on varsin heikko tätä nykyä. Vain muutama kukkiva löytyy koko pihapiiristä, joten se tietää näiden vanhojen ankaraa perkaamista ja syksyllä uusien sipulien istuttamista.

Ehkäpä rikkaruohot korostavat näiden vähäisten kauneutta! Heh!

Valkoisessa pihasyreenissä näyttäisi olevan runsaasti nuppuja, toivottavasti halla ei tule verottamaan niitä

enempää kuin marjojen kukintoakaan. Mustikat näyttävät olevan nupulla mökkitienoollakin, sen havaitsin kierrellessäni  eilen huhtasienien toivossa  metsän reunuksia. Muuten - turhan kaukaa haeskelin niitä sieniä, nehän löytyivät ihan mökin pihapihlajan juurelta. Saalis ei ollut suuren suuri, vain kourallinen  tälläisia kaunokaisia,

mutta riittävästi pieneen muhennokseen. Nami! Ja mikä parasta, lapsenlapsi sai elämänsä ensimmäiset sienimaistiaiset.

Sää näyttää  tällä hetkellä sen verran poutaiselta, että taidammekin lähteä jatkamaan peltotilkkujen kuntoon saattamista mökkitienoolle. Vähän päivässä - paljon viikossa, siinä tahdissa olisi hyvä pysyä.

Kiitos kaikille vierailijoille,  tervetuloa toistekin!

- toivottelee ievastiina

 

Lauantaita!

Viime yönä oli pakkasyö. Illalla klo 23 aikoihin lämpötila oli enää pari astetta plussalla joten  kiireen vilkkaa kannoin suurimman osan taimista sisälle suojaan. Jätin samettikukkien laatikon ja pari amppelitomaattin rääpisköä kuitenkin pihalle ja peittelin ne moninkertaisella harsolla. Kuvittelin, että säilyvät hengissä. Vaan eivätpä säilyneet.  Aamulla vielä puoli yhdeksän aikoihin oli ulkona  olevassa vesiastiassa jään riitettä. Yöllä lienee siis ollut useampi  aste nollan alapuolella. No noissa paleltuneissa ei juurikaan ollut mitään menetettävää, olivat aika räippiä kaikki. Mutta  joskus niistä räipistäkin on tullut varsin kelvollisia kun on jaksanut hyysätä niiden kanssa.

Tänään tehtiin mökkireissu. Oli hyvä sää pellon kääntämiseen. Nyt on uusi perunamaaläntti käännetty, miehelle siitä suurkiitos!

Tuon läntin kupeessa on koko mökkirinteen mittainen kiviraunio Kivet ovat sammaloituneet vuosien saatossa kauniisti.

Tässä muutama lähikuva  - valitettavasti  en tunne sammalia sen paremmin niin en osaa tähän hätään kertoa    mikä laji  on kyseessä missäkin kuvassa. Täytyy otta vähän selvää....

Ennen mökille lähtöä tutkailin kotosalla perennapenkkiä ja yllätyin melkoisesti kun perennoiden joukossa kasvoi tällaisia herkkuja...

...laakakorvasieniä!!
 Niitä on kukkapenkissä paljon, mutta olkoot siinä, puhtaammasta  paikasta olisin tietysti  poiminut ne heti ruoaksi. Mietin vaan sitä onko sienten kasvuun osallisena se kutterinlastu mitä pari vuotta sitten sekoitin kukkapenkin multaan.  Jos pystyn todentamaan tämän aiheuttajaksi tai edes osalliseksi niin seuraavat lastut miehen verstaasta lähtevät  ihan tietoiseti  korvasienen viljelytarkoitukseen.
Mökillä yritin tarkkailla kasvimaan reunaa sillä silmällä löytyisikö sieltä tänäkin keväänä huhtasieniä, mutta eipä sattunut yhtään silmiini. Huhtasieni kasvaa usein edellisvuonna rikkoutuneessa maassa, esim. käännetyn pellon reunassa.  Ja se sieni jos mikä on herkkuruokaa.

Niin, itsekin osallistuin kyllä maan kääntämiseen. Laajensin edellisvuotista kasvimaata pari metriä  leveämmäksi. Minulla vain tahtoo lähteä lapasesta tämäkin maan myllääminen - niin kuin kaikki muukin tekeminen.... Meillä on ripoteltu nämä palstat vähän eri puolille mökkikumparetta, on kuivempaa aurinkoista ja kosteampaa valoisaa ...  Ja tonttia on vielä kännettäväksi asti jos joskus into iskee muihinkin kuin minuun...sitä kun ei voi koskaan tietää.

+++
Haikailin aiemmin keväällä valkovuokkojen perään. Eivät ne ole  mihinkään kadonneet, niitä löytyy tosi monesta paikkaa pihaa,

..ymmärtäisivät vain hakeutua vaikka tuonne pensasaidan suojiin. No tokihan niitä voi aina siirtää....

scillan kanssa sekään operaatio ei ota onnistuakseen. Voi taivas kuinka se leviää joka paikkaan...

Rakastan kevätesikoita. myös tätä keltaista joka on levittäytynyt  vielä enemmän kuin scilla.

Onneksi ruohonleikkuri pitää tämän  aika mukavasti ruodussa.
Minulla oli aikoinaan  kaunista tummanpunaista esikkoa, mutta vuosien kuluessa  siitä on tullut risteymä jonkun muun esikon kanssa. On tämä silti valtavan kaunis...

Tämä tumma violetti esikko on peräisin  keväisin myynnissä olevista kevätesikoista. Istutin sen muutama vuosi sitten kukkapenkkiin ja hyvältä näyttää voimakkaan värisine, kookkaine  kukkineen ja vahvoine lehtiruusukkeineen.

Meillä on ollut muutama kunnon sadepäivä ja siitäkös varsinkin raparperi on  nauttinut.

Pian päästään herkuttelemaan raparperipiirakalla ja tallimestarin kiisselillä.  Ja hyvää on myös raparperimehu, mutta näistä tuskin jää sellaiseen...

Tässäpä on yhden lauantain kuulumiset. Huomenna - jos sää sallii - jatkuu  maan kääntäminen. On muuten hyvää liikuntaa koko kropalle kun ottaa lapion tai talikon varresta kiinni ja pistää hihat heilumaan.

Tilannekatsaukset jatkuvat seuraavalla kerralla, siihen saakka heippa!

- ievastiina
+++
 PS. Netin maailma on ihmeellinen. Sieltä löysin vähän tietoa noista sammaliksi väittämistäni kasveista. Nehän ovatkin jäkälää, ylempi ja alin ovat torvijäkälää, keskimmäinen jää vielä arvoitukseksi .  Enpä ole kummoinen luontoihminen kun en tuotakaan tiennyt .....
+++

Tuulista ja viileää...

 Lämpötilat saisivat alkaa nousta ihan eri lukemilleen kuin mitä tänäänkin on ollut.  Viime yönä puolen yön aikaan kannoin taimipurkkeja sisälle suojaan kun lämpötila laski uhkaavasti alle viiden asteen. Ei kuitenkaan liene ollut pakkasta,  kun aamulla ei ollut maa kuurassa.  Tänään ei  kuitenkaan ole ollut minkäänlaista vetoa ulkohommiin....

+++
Uusia  esikasvatuksessa olevaia kasveja on taas  noussut mullan pintaan:

                                          kesä- ja spagettikurpitsat,

                                          punarevonhännät  ja

                                          lantut
itivät ihan parissa vuorokaudessa. Ettei vain tulisi "pitkävartista" lanttua  kun  joutuu olemaan sisätiloissa ja liian lämpimässä näin kovalla tuulella. Kaalit ovat myös itäneet hyvin ja ovat  lantun kanssa samoissa mitoissa. Tänä keväänä laitoin multiin parsakukkakaalin, parsakaalin, lehti- ja kurttukaalin siemeniä.  Kyssäkaalit kylvän suoraan avomaalle.

Krassin siemeniä on myös itämässä, mutta vain muutama on nostanut päänsä mullan pintaan vielä tässä vaiheessa.

Viime  kesäisten gladiolusten mukulat ovat myös esikasvatuksessa. Syksyllä nostin mukulat maasta ja kannoin ne niine multineen lämpökeskuksen nurkkaan kuivumaan. Siellä ne olivatkin sitten koko talven ajan, keväällä luulin että saan kantaa kuivuneet rupelot suoraan kompostiin. Mutta kuinka ollakaan, tätä rupukasaa

selvitellessä löytyi oikein hyvässä kunnossa olevat mukulat, osassa hyvä itusilmu.

Tulevan syksynä laitan mukulat samalla tapaa kuivumaan, eivätpä ainakaan homehdu.
Kaikkia kolmea eri väriä näyttäisi mukuloiden perusteella vieläkin olevan, yhteensä kolmisenkymmentä kappaletta. Ihan pienet sivumukulat heitin sentään kompostiin  kun nämä sisätiloissa olevat kasvatuspaikat alkavat käydä rajallisiksi.  Kasvihuonehaave elää yhä vahvana....

Huonekasveistani tuo aiemmin esittelemäni gloxinia tuotti pettymyksen. Niinkuin hieman osasin arvella siinä kasvissa ei ollut mukulaa, se on siis varsin kertakäyttöinen kasvi. Kokeeksi otin yhden lehden ja yritän josko saisin sen juurtumaan.  Käsitelläänköhän nuo tuollaiset kertakäyttökasvit kasvatuksen aikana niin runsailla kasvunsääteillä, että kukinto siitä kärsii. Ostohetkellä olleet  komeat nuput kyllä aukesivat  kauniisti, mutta pieniä  nuppuja oli aivan tuhottomasti joista yksikään ei auennut vaan surkastui ja kuivui epämääräisen näköiseksi.  No olihan siitä kukasta hetken ilo  vaikka mieluummin kyllä vaalisin vanhoja kantoja ja lajikkeita niin paljon kuin mahdollista.

Vanhoista kannoista puheen ollen olen haeskellut tiikerinliljaa - vanhaa maatiaista - sellaista jonka lehtihankoihin tulee itusilmuja ja joista kasvia voi lisätä. Kun sellaista ei ole sattunut kohdalle ihan lähiaikoina tilasin Viherpeukaloilta viiden sipulin pakkauksen. Toivottavasti se kasvi on hakemani eikä sellainen nykyaikainen kerrottukukkainen versio. Kaunishan sekin on mutta ei todellakaan sama asia. Samaan tilaukseen laitoin valkokukkaisen varjoliljan, vaaleanpunainen minulla on jo entuudestaan Nyt odotan jännityksellä sipulien saapumista. Toivottavasti lähetys ei jää junnaamaan postin rattaisiin  moneksi päiväksi niinkuin matonkudelähetykselle kävi muutama viikko sitten.

Matonkuteista onkin oivallinen  silta seuraavaan asiaan.  Tyttären maton sain eilen pois puista ja viimeisteltynä se näyttää tältä:

Eihän se nyt ihan kympin suoritus ole mutta aika hyvä vaikka itse sanonkin.  Tänään käyn viemässä maton tilaajalle, ettei siihen ehdi tarttua luvattomasti vierailevien tähtien karvoja.Niitä kun nimittäin tahtoo jäädä vähän ilmoille kun mummon "pojat" käyvät pyörähtämässä.

Aivan ihanat karvakuonot, valkkari Speedy 6 v ja estrela  Camo 4 v!!

Mutta näillä mennään taas jonkun matkaa ! 
- ievastiina