tiistai 14. heinäkuuta 2015

malttamattomina...

...odottelemme miehen kanssa, kumpi  meistä on niin aikainen lintu, että ehtii nappaamaan...
tämän ensimmäisen mansikan. Seuraavien kypsyminen kun vie vielä muutaman päivän.
Lohdukkeeksi molemmille on kuitenkin muutama kesäkurpitsa...
Kesäkurpitsan lehdet ovat osoittautuneet hyväksi piilo/suojapaikaksi metsän eläville. Milloin siellä pötköttelee siili, milloin  jäniksen poikanen sammakoista ja oravista puhumattakaan.

Odottelen myös jaksaako spagettikurpitsa tehdä  satoa lainkaan tänä kesänä. Istutin taimet keväällä
 ruukkuihin ja upotin ruukut maahan suojatakseni juuria liialta kuumuudelta. No kuumuudesta ei ole ollut suurta huolta, ruukut olisivat voineet jäädä ihan maan pinnallekin ...

Tomaatissa on pienen pieniä raakileita, taitavat vain jäädä raakileasteelle, ellei tule valtaisaa lämpöaaltoa...

Tilliä  pääsen pakastamaan tänään, samalla teen taas  uuden kylvöksen...
Mielestäni tilli ja basilika säilyttävät makunsa paremmin pakastettuina kuin kuivattuina. Sama pätee moneen muuhunkin yrttiin.

Pari vuotta sitten ostin paikalliselta puutarhalta  tummanpunaisen pionin juurakon. Tänä kesänä tuohon  hankintaani  avautuivat ensimmäiset kukat.




Kuulostaa kohtuuttomalta kun sanon, että olen tähän hieman pettynyt. Niin kaunis kuin tämä kukkanen onkin, niin  suuret odotukseni eivät täyttyneet, olinhan  kuvitellut aina että kukinto olisi  suuri ja kerrottu niin kuin tällä kaunokaisella....
Mutta ryhdikäs tuo punainen on muihin pioneihin verrattuna, kukinto ei laahaa puskien välissä vaan seisoo tanakasti lehtien yläpuolella. Ehkä minä pidänkin siitä päivä päivältä enemmän....

Dahliat ovat olleet hieman kitukasvuisia tänä kesänä. Ovat jääneet lyhyiksi ja aika  tanakoiksi kasvultaan - juuri kuin kasvattajansakin -  mutta muutamaan on puhjennut jo kukkanen...
...parikin....
Olemme välttyneet tähän saakka suuremmilta  rankkasateilta, joten ritarinkannukset ovat vielä kutakuinkin pystyssä kukintaa aloitellessaan.

Kerrankin kukkivat yhtä aikaa ukonkellojen kanssa, joten ota näistä nyt selvää ainakaan tässä ku vassa...
..ehkä yksittäinen näkyy vähän paremmin..
ja yksinäinen vaalean sininen kaikkien muiden takana varjossa...


Pensasruusuja haluaisin haalia pihalleni lisää. Nyt minulla on vain muutama, joista Valamon ruusu availee kukintojaan...
Keväällä ajatukseni oli, että laajennan pihamaan kukkapenkkejäni suuntaan jos toiseenkin, mutta vielä se homma on ajatuksen tasolla. Mökillä vietetty aika ja maan kääntäminen siellä on vienyt voimia,  silti ajatusta ei ole heitetty hylkyjen joukkoon...
Tällä hetkellä pihalla näyttää tältä...

...ja tältä...



..yllä olevan pusikon takana on pienoinen mansikkamaa, muutama vadelman taimi, kurpitsapenkki ja karviaispuskat, raparperit ....

lähinnä kuistia ja etuovea on vielä lällainen lämpäre, mikä laajentunee ajan myötä ties minne....

 ja kuistin katoksen reunassa roikkuu keväällä lahjaksi saamani surfinia,
joka on tällä hetkellä todella iso ja  niin ruhtinaallisen täynnään kukkia.

Yllätyksekseni huomaan näitä kuvia katsellessai, että pihapiirissäni on  tällä hetkellä yllättävän paljon sinistä ja lilaa.No tilanne muuttuu kyllä kunhan jaloangervot ehtivät kukkaan....  

Nyt kun aamukaste alkaa  pikkuhiljaa haihtua niin lähden tästä ulkoiluttamaan ruohonleikkuria ja tuoksuttelemaan ilmoilla olevia tuoksuja.

Ens kertaan!

-ievastiina





2 kommenttia:

  1. Tuo punainen pioni näyttää kosvasti 'Karl Rosenfield'iltä. Se tulee vuosi vuodelta komeammaksi ja on tosiaan tanakka, ei kaatuile helposti kovassakaan sateessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Morsinko! Kiitos vierailustasi ja pionin tunnistamisesta. Niin ajattelinkin että vuodet komistavat tätäkin niinkuin on käynyt muillekin pioneilleni. Tämä on todellakin tanakka kasvultaan ja kukinto on upea jo nuppuvaiheessa. Ja väri on ihana!

      Poista