ja kasvit näyttävät olevan kanssani samaa mieltä. Yhden jos toisenkin lehdet lurpottavat alakuloisen näköisenä - vesijohtovesi käy kuitenkin ensiavuksi ja viilentää tukalinta kuumuutta mullan pinnassa. Ehkä ei kannata valittaa - parempi tämäkin kuin kaiken alleen tallova kaatosade...
Tätä daalian kukintoa olen odottanut avautuvaksi - no terälehdet kerros kerrokselta ja pikkuhiljaa avautuvatkin, tosin samaa kyytiä reunimmaiset kerrokset alkavat nuutua... Kukka on aika suuri, parikymmensenttinen halkaisijaltaan tällä hetkellä... ja minusta aivan upean värinen. Nuppuja on vielä ties kuinka monta....
Nämä pinkit gladiolukset ovat uusimmat, keväällä heräteostoksena ostetut mukulat. Tätä kauppaa en tosiaankan kadu,
tätä limen väristä on ollutkin jo useana kesänä ja yhä se vaan ihastuttaa.
Kuistin kaiteelle laitoin keväällä pari laatikkoa ja istutin niihin kaikki ne taimet mitä en muualle saanut mahtumaan. Krassia, riippalobeliaa ja hopealehteä niissä laatikoissa nyt pursuaa.
Krassille olisi selvästikin riittänyt köyhempi multa mutta nyt on myöhäistä miettiä.
Tuoksuherneet istutin suureen pataan ja laitoin tueksi reilun puolitoistametrisen pajuobeliskin.
No tukihan on osoittautunut aivan liian lyhyeksi, herneiden latvukset harovat päin taivaita pitkälti tuen yläpuolella. Varmaan koko rytö kaatuu ennen pitkää.... mutta kukat ovat kauniin värisiä.
Norsunkärsän olen maininnut moneen kertaan. Se on yllättänyt minut täysin. Vasta heinäkuun alkupuolella se osoitti kasvuunlähdön merkkejä sitten istutuksen, nyt se reuhottaa rotevana, maata peittävänä kasvustona kukkapenkin kulmalla,
mutta kukinto sinällään on varsin viehko ja yksittäinen kukka jopa kaunis - vaikka haju onkin aika etova, vähän kuin raatokukan haju, ei siis mitenkään tuoksuksi luokiteltava. Ehkä tarkoitus onkin houkutella pölyttäjät kukkaan varmistamaan siemensatoa. Jännityksellä odotankin saanko näistä siemeniä.....
Myös mökkipahasemme seinustalta löytyy aina silloin tällöin jokunen yllättäjä, tällä kertaa sellainen on keltakaunokki - perenna - joka nupussa ollessaan on näyttävämpi kuin kukkiessaan - vai mitä mieltä olette?
Kaksi erilaista ukonhattua siellä samaisella seinustalla myös näyttää kituloivan, pitänee siirtää ne syksyllä tänne kotipihaan vähän levittäytymään. Saahan niitä sitten taas siirrettyä tuonne tuon seinävanhuksen peitoksi.....
Alkuviikolla kävimme mökillä poimiaksemme vähän mustikoita. Pari litraa saimmekin poimittua läkähdyttävässä kuumuudessa vain todetaksemme, että nyt kun ne olisivat täysin tasaisesti kypsiä poimurilla poimittavaksi ne ovat alkaneet jo mennä harmaiksi ja mauttomiksi. Ehkäpä sateet ja lämmin ovat tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa se tämän kesän mustikoista.
Vadelmia sen sijaan hakkuuaukot ovat pullollaan. Niitä poimimme liki 10 litraa tällä reissulla
ja seuraavalla lisää, varsikot kun ovat marjoja täynnään - pienimmätkin niinkuin tämä.
Tatteja ja kanttarelleja myös sain kohtuullisesti, luulen vain että kuivuus alkaa pian rokottaa niiden saatavuutta.
Sen sijaan kotipihan kesäkurpitsasatoon ei pouta taida liioin vaikuttaa, jos satoa ei poimi päivittäin niin ehtivät kasvaa aivan liian suuriksi. Nuo vaaleat kuvassa olevat ovat spagettikurpitsoita, niitäkin näyttää tulevan jatkuvasti lisää.....
Tomaatteja ja kurkkuja olen saanut kasvarista jo ainakin parin viikon ajan, tomaateille vaan käy aina niin, että kun kylki vähänkin punertaa niin lapsenlapset korjaavat ne suuhunsa heti siltä istumalta. Ja parhaassa säilössähän ne silloin ovatkin. Myös karviaiset alkavat kypsyä niin että napsittavaa on tiedossa niin lapsille kuin aikuisillekin.
Mökillä viljelykset eivät tuota tulosta niin kuin keväällä suunnittelin. Sipulit ja porkkanat kasvavat kyllä todellakin hyvin, samoin palsternakka. Kenties herneet ja pavutkin vielä antavat satoa ja hyvällä onnella punajuuri. Viimeksi mainittua kun puput ovat rokottaneet syömällä naatit moneen kertaan. No hyvän päälle ymmärtävät, mutta silti. Kaalit ja lantut menivät kirvojen suuhun ja siinä saan syyttää itseäni kun en istutushetkellä suojannut niitä tarpeeksi hyvin. Olisiko sekään auttanut tällaisena kirvakesänä on tietysti toinen juttu - nyt on kuitenkin myöhäistä räpistellä.
Ja kaiken lisäksi myöhäisperunassa näyttää olevan ruttoa. Varhaisperunat sentään kasvoivat ja on syötykin liki kaikki.
Mutta mikä kasvaa rehevänä on vesiheinä. Sillä määrällä minkä sitä on kasvanut ja vielä kasvaa olisi ruokkinut porsaan joulupöytään - tai ainakin melkein.
Mutta ei puhuta vielä joulusta.
Nyt tuli maksipostaus, mutta kerrankin sain istua koneella kenenkään keskeyttämättä.... Koettakaa kestää, niin minäkin yritin.
- Ievastiina
