...mansikoita odotellessa...

Pistäysin äsken lähilaupan  mansikanmyyntikojulla toivein saada ostetuksi  muutama laatikollinen mansikoita. EIpä ollut enää laatikoita, vain muutama litra litroittan myytäväksi.  Kuulemma kypsyvät niin hitaasti että ei  saada kuin vähissä erin myyntiin. No ensi viikolla sitten uusi yritys....
Mustikatkaan eivät ole vielä kypsyneet niin tasaiseen tahtiin että pääsisi poimurin kanssa rohmuamaan, joten seuraavan viikon loppuun menee varmaan sekin metsäreissu. Kanttarelleja löysin mökin lähimetsiköstä viikolla  yhden sienipiirakan verran, rouskuja vähän enemmän.  Tosin eniten sienireissulla tuli vastaan karhun jätöksiä, onneksi ei satuttu  mörrin  kanssa yhtä aikaa samaan paikkaan... Mökin pihamaallakin on onnistuttu liikkumaan eri aikaan....

 Mökkitienoolla ei vieläkään ole satanut oikein kunnolla, varsinkin  ylärinteen perunamaa kaipaisi edellen kipeästi vettä.  Rinteen alla olevassa maassa näyttää olevan sen verran kosteampaa, että siellä ainakin lantut ovat jo ihan kohtuullisen kokoisia ja kaalit alkavat keriä ja tehdä satoa Ensimmäisen parsakaalin sain jo poimituksi.

Oregano on villiintynyt kasvamaan mökin rinteellä aivan mahdottomasti. Siellä kasvuston joukosta olen bongannut  parina kesänä tällaisen ihanuuden:

Olisikohan tämä ollut loistotädyke tai jotain sinne päin. Nyt laitoin puskan juurelle merkin, että löydän sen vielä kukinnon lakastuttuakin. Aion siirtää sen - niin kuin  tämän myskimalvan  ja nämä vuohenkellot -

omalle kotipihalle, ennen kuin ehtivät tukehtua tuohon mökin seinustan rikkaruohoon....

Tulevaksi viikonlopuksi on sääennusteissa povattu myrskytuulta ja sadetta, joten nappasin kotipihan ritarinkannuksista kuvan hyvän sään aikaan,

ennen kuin ehtivät retkahtaa  muun kasvuston joukkoon.

Pari ruusupuskaa levittää tuoksuaan aitavieressä.Toinen on valamon ruusu, mutta toinen on minulle täysi arvoitus:

 

 Mutta onko sillä nimellä nyt niin väliä, kauniita ovat joka tapauksessa ja tuoksu on aivan ihana.

Harjaneilikka on ujuttautunut yhdeksi suosikikseni. Nuorena pidin sitä mummojen kukkana - lienee siis iän tuomaa ihastusta...

yhtenä kesänä väri voi olla liki valkoinen, toisena tummaakin tummepi punainen, tänä kesänä siltä ja väliltä.Varsin kaunis, helppohoitoinen ja kestävä.

Muutama värililja on myös availemassa kukkiaan.

Näitäkin ihanuuksia tahtoisin hankkia lisää, kaiken värisiä ja paljon.
 Mitä varten meillä pitääkin olla niin pieni pihamaa......
Voi kun sitä  muistaisi olla kiitollinen siitä mitä jo on eikä aina haikailla mahdottomia. Ja  moni asia kun on vain järjestelykysymys....

Hyvää viikonloppua kaikille!

- ievastiina