Olen tainnut muutamaan otteeseen mainita kuinka paljon mökkirinteessämme kasvaa mäkimeiramia - vai kuuluisiko sanoa oreganoa, joksi sitä myös kutsutaan.
Syy sen leviämiseen on runsas siementuotanto ja varsin vähäinen leikkaamattomuus. Siemenet ovat levinneet aivan holtittomasti hyvinkin reilun aarin alalle ja kasvusto on sen mukaista. Tämä kasvusto kuitenkin houkuttelee kukkiessaan aivan mahdottomat määrät pörrääjiä ja perhosia joten olemme antaneet sen olla.
Toukokuussa tänä vuonna - jo hyvissä ajoin ennen kasvuun lähtöä - leikkasimme keräävällä ruohonleikkurilla edelliskevään kuivat kukinnot pois ja samalla siivoutui muutenkin koko alue. Nyt se kasvaa rehevästi uutta ja tuoretta. Juhannuspäivänä poimin versoja melkoisen kuorman kotiin tuotavaksi, riivin lehdet irti varsista ja laitoin kuivuriin. Nyt on ensimmäinen purkillinen tätä tuoksuvaa yrttiä kuivattuna talven varalle.
Vaikka lehtien riipiminen nopeasti nahistuvista varsista onkin varsin hidasta puuhaa mielestäni se kuitenkin kannattaa, sillä kuivuminen tapahtuu nopeammin kuin jos kuivattaisin yrtit varsineen. Sitä paitsi minulta puuttuu sopiva kuivatustila nippukuivatukseen.
Kuivurina minulla on vuosikymmenet sitten hankittu neljän kuivatusritilän Evermat, ei siis mikään iso laite, mutta tällaiseen yrttien ja muidenkin pienten erien kuivatukseen ihan riittävä.
Toki joka syksy haaveissa kuvastelee isompi kuivuri....varsinkin kun omenia ja sieniä tulee isompi määrä.
Eilispäivänä saimme ensimmäisen kasvihuonekurkun kasvarista. Se luiskahti pienten herkkusuiden suihin niin nopeasti, etten ehtinyt sitä edes kuvaamaan. Hyvälta se kuitenkin tuntui maistuvan!!!
Meillä on ollut taas poutainen ja kovin lämmin viikko. Edelleenkin olen sitä mieltä, että yksi kunnon sadepäivä viikossa pitäisi kastelukannun loitolla. Lupauksia sateesta on kuitenkin ilmassa, nyt on sopiva pilvipoutainen sää lähteä leikkaamaan ruohoa.
Mansikan makuista viikkoa kaikille!
- ievastiina
Hienoa, kun saa yrtit omalta nurmikolta! Ihania kesäpäiviä Sinulle :)
VastaaPoista