sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Tuulen tempoilua..

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut säätä laidasta laitaan. Alkuviikko oli helteinen ja hiostava, perjantaina saatiin kokea kesän ensimmäinen ukkonen rankan raekuuron säestämänä ja eilen valtaisa tuulen myräkkä.  Tuulen - mitattu nopeus yli 20 m/s -  ulvomista ja valtavaa aallokkoa sain seurata aivan aitiopaikalta Pyhäselän rannalla paikalta mihin tuuli pääsi puhaltamaan pitkältä järven selältä aivan  suoraan olinpaikkaamme kohti. Mahtava kokemus katsoa kun järvi kiehui vaahtopäitä!!!

Viikolla napsin muutaman kuvan ennen kuin myräkkä pääsi ravistelemaan kasvustoa,  ainakaan juhannusruusu  ei näytä enää tältä,
siperian kurjenmiekka availee kukintojaan verkkaisesti,
samoin keltapäivänlilja - vain muutama kukinto tänä kesänä,
töyhtöangervo ei petä tänäkään kesänä - tässä tosin vasta  ihanan limen värisine nuppuineen,
pionit ovat hieman lannistuneet runsaasta veden tulosta, näyttävät niin alakuloisilta
mutta nostavat kyllä päätään  kunhan sade lakkaa.
Pensasaidan juurelle on ilmestynyt hento sininen akilleija Taidan jättää sen kasvamaan tähän kun näyttää viihtyvän, (oi miten huono kuva)
Tämä vaalealehtinen kuunlilja on suosikkini jo pelkästään sen vuoksi, että siitä saa kukkakimppuihin  kaunista välivihreää ja  upeita mansettilehtiä,
kimppujen sidontataitoakin kun tulee aina silloin tällöin muistuteltua mieleen.

Olen ollut hieman laiska hankkimaan ostotaimia kukkalaatikoihin, itsellä kun oli kasvamassa muun muassa riippalobeliaa ja krassia. Ajattelin,että jaksan odotella niiden kukalle pääsyä ja istutin ne hopeavillakon kanssa laatikoihin. Saa nähdä kukkivatko lainkaan, mutta onpahan jotain vihreää tässä kaiteella, mihin aurinko vain iltapäivällä pääsee paistamaan.
Lehtikaktukset nostin amppeleineen ulkoilmaan. Yleensä puskevat  valtavasti nuppuja kun syksyn pimeillä ennen pakkasia nostan ne takaisin sisälle.

Myöskään rapun pielen laatikoihin en hankkinut ostotaimia, istutin perennapenkistä muutaman jaloangervon juurakon ja reunaan vähän riippalobeliaa.  Siinäpä miettivät mitä haluavat tehdä - kukkiako vai ei...


Kasvarissa kurkkuihin on tullut pienen pieniä alkuja,
kenties niitä pääsee joskus maistamaan.

Inkivääri kasvatti sisällä melkoisen varren ja siirsin senkin kasvarin laatikkoon,
kumma kyllä - uutta vartta pukkaa  ja mukula kasvaa ja laajenee.

Mutta jotta jotain jäisi kerrottavaksi seuraavallakin kerralla  niin siirryn tästä kangaspuiden ääreen kuuntelemaan sadetta ja synnyttämään uutta mattoa keittiön lattialle.

Sunnuntain päiväkahville paistoin sitruunaisen kahvikakun, joten jos maistuu niin olkaapa hyvät!!!

- ievastiina


10 kommenttia:

  1. Ihanat pionit! Paljon muitakin kauniita kukkia.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia ja kukkia! Eikä hullumman näköinen tuo kakkukaan :D

    VastaaPoista
  3. Ihania kukkia,etenkin pionit :) Kyllä kurkuista saa syötävää loppukesästä, hyvin ovat aloittaneet kasvun.
    Aurinkoista Juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi. Pionit ovat kyllä ihania, sadetta ei juurikaan niiden kukinta-aikaan kaipaisi. Ihanaa Juhannuksen aikaa Sinulle!

      Poista
  4. Kaunista kukintaa puutarhassasi. Pionit ovat mahtavia. Kakkukin näyttää hyvältä. - Vielä sataa vettä, huomenna pitäisi olla parempi sää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Onneksi sade ei pieksänyt pioneita ihan piloille.

      Poista
  5. Hienoa kukintaa puutarhassasi varsinkin nuo pionit, vaikka ne ovatkin vähän sateesta taipuneet. Lupaavalta näyttää myös tuon kurkun hedelmän alut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Puutarhamyyrä. Onneksi ymmärsin tukea nuo pionit ennen sadetta, hyvin selviytyivät. Nopeasti näkyy kurkkujen kasvu edistyvän, päästään vielä herkuttelemaan.

      Poista