keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieni sadekuuro ei tekisi pahaa..

ja kasvit näyttävät olevan kanssani samaa mieltä.  Yhden jos toisenkin lehdet lurpottavat alakuloisen näköisenä - vesijohtovesi käy kuitenkin  ensiavuksi ja viilentää tukalinta kuumuutta mullan pinnassa.  Ehkä ei kannata valittaa - parempi tämäkin kuin kaiken alleen tallova kaatosade...

Tätä daalian kukintoa olen odottanut avautuvaksi - no terälehdet kerros kerrokselta ja pikkuhiljaa avautuvatkin, tosin  samaa kyytiä reunimmaiset kerrokset alkavat nuutua... Kukka on aika suuri, parikymmensenttinen halkaisijaltaan tällä hetkellä... ja minusta aivan upean värinen. Nuppuja on vielä ties kuinka monta....

Nämä pinkit gladiolukset ovat  uusimmat, keväällä  heräteostoksena ostetut mukulat. Tätä kauppaa en tosiaankan kadu,
 tätä limen väristä on ollutkin jo useana kesänä ja yhä  se vaan ihastuttaa.

Kuistin kaiteelle laitoin keväällä pari laatikkoa ja istutin niihin kaikki ne taimet mitä en muualle saanut mahtumaan. Krassia, riippalobeliaa ja hopealehteä niissä laatikoissa nyt pursuaa.

Krassille olisi selvästikin riittänyt köyhempi multa mutta nyt on myöhäistä miettiä.

Tuoksuherneet istutin suureen pataan ja laitoin tueksi reilun puolitoistametrisen pajuobeliskin.
No tukihan on osoittautunut  aivan liian lyhyeksi,  herneiden latvukset harovat päin taivaita pitkälti tuen yläpuolella. Varmaan koko rytö kaatuu ennen pitkää.... mutta kukat ovat kauniin värisiä.

Norsunkärsän olen maininnut moneen kertaan. Se on yllättänyt minut täysin. Vasta heinäkuun alkupuolella se osoitti kasvuunlähdön merkkejä sitten istutuksen, nyt se reuhottaa  rotevana, maata peittävänä  kasvustona kukkapenkin kulmalla,

mutta kukinto sinällään on varsin viehko ja yksittäinen kukka jopa kaunis - vaikka haju onkin aika etova, vähän kuin raatokukan haju, ei siis mitenkään tuoksuksi luokiteltava. Ehkä tarkoitus onkin houkutella pölyttäjät kukkaan varmistamaan siemensatoa.  Jännityksellä odotankin  saanko näistä siemeniä.....

Myös mökkipahasemme seinustalta löytyy aina silloin tällöin jokunen yllättäjä, tällä kertaa sellainen on keltakaunokki - perenna - joka nupussa ollessaan on näyttävämpi kuin kukkiessaan - vai mitä mieltä olette?

Kaksi erilaista ukonhattua siellä samaisella seinustalla myös näyttää kituloivan, pitänee siirtää ne syksyllä tänne kotipihaan vähän levittäytymään. Saahan niitä sitten taas siirrettyä tuonne tuon seinävanhuksen peitoksi.....

Alkuviikolla kävimme mökillä poimiaksemme vähän mustikoita.  Pari litraa saimmekin  poimittua läkähdyttävässä kuumuudessa vain todetaksemme, että nyt kun ne olisivat täysin tasaisesti kypsiä poimurilla poimittavaksi ne ovat alkaneet jo mennä harmaiksi ja mauttomiksi. Ehkäpä sateet ja lämmin ovat tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa se tämän kesän mustikoista.
Vadelmia sen sijaan hakkuuaukot ovat pullollaan. Niitä poimimme liki 10 litraa tällä reissulla
ja seuraavalla lisää, varsikot kun ovat marjoja täynnään - pienimmätkin niinkuin tämä.
Tatteja ja kanttarelleja myös sain kohtuullisesti, luulen vain että kuivuus alkaa pian rokottaa niiden saatavuutta.

Sen sijaan kotipihan kesäkurpitsasatoon ei pouta taida liioin vaikuttaa, jos satoa ei poimi  päivittäin niin ehtivät kasvaa aivan liian suuriksi. Nuo vaaleat kuvassa olevat  ovat spagettikurpitsoita, niitäkin näyttää tulevan jatkuvasti lisää.....
Tomaatteja ja kurkkuja olen saanut kasvarista jo ainakin parin viikon ajan, tomaateille vaan käy aina niin, että kun kylki vähänkin punertaa niin  lapsenlapset korjaavat ne suuhunsa heti siltä istumalta. Ja parhaassa säilössähän ne silloin ovatkin.  Myös karviaiset alkavat kypsyä niin että  napsittavaa on tiedossa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Mökillä viljelykset eivät tuota tulosta niin kuin  keväällä suunnittelin. Sipulit ja porkkanat  kasvavat kyllä  todellakin hyvin, samoin palsternakka. Kenties herneet ja pavutkin  vielä antavat  satoa ja hyvällä onnella punajuuri. Viimeksi mainittua kun puput ovat rokottaneet syömällä naatit moneen kertaan. No hyvän päälle ymmärtävät, mutta silti.  Kaalit ja lantut menivät kirvojen suuhun ja siinä saan syyttää itseäni kun en istutushetkellä suojannut niitä tarpeeksi hyvin. Olisiko sekään  auttanut tällaisena kirvakesänä on tietysti toinen juttu - nyt on kuitenkin myöhäistä räpistellä.
Ja kaiken lisäksi  myöhäisperunassa näyttää olevan ruttoa.   Varhaisperunat sentään kasvoivat ja on syötykin liki kaikki.

Mutta mikä kasvaa rehevänä on vesiheinä. Sillä määrällä minkä  sitä on kasvanut ja vielä kasvaa olisi ruokkinut porsaan joulupöytään - tai ainakin melkein.

Mutta ei puhuta vielä joulusta.

Nyt tuli maksipostaus, mutta kerrankin sain istua koneella kenenkään keskeyttämättä.... Koettakaa kestää, niin minäkin yritin.

- Ievastiina

 

14 kommenttia:

  1. Ihana kuva-ja tekstikatsaus puutarhaan, taas kerran. Hyvinhän kasvisi ovat selvinneet poikkeuksellisen hankalasäisestä kesästä.
    Sulla ei taida olla kotiloista kiusaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi! Itse asiassa, hyvin ovat kasvit selvinneet niin epämääräisestä viime talvesta kuin tästä kesästäkin. Eikä kotiloistakaan ole ollut suurempaa riesaa, kirvoista meinasi muodostua ongelma alkukesästä mutta siitäkin selvittiin. Rikkaruohoja on ihan omiksi tarpeiksi, ei tahdo pysyä mukana niiden kasvussa.

      Poista
  2. Kiva postaus; mukava oli lukea mitä puutarhaasi kuuluu. Hienoa kukintaa sinulla on. Kertakaikkisen upea on tuo daalia. Hyvin olette saaneet vadelmia. - Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Anneli! Olen aivan haltioissani tuosta daaliasta - en uskonut ostaessani että se lähtisi edes kasvamaan kun juurakko näytti niin surkealta. Tänään mennään taas poimimaan vadelmia, ovat niin harvinaista herkkua kun satoa ei näytä joka kesä samalla tavalla tulevan. Kesäistä viikonloppua myös Sinulle!

    VastaaPoista
  4. Meillä sataa täällä Salpausselän juurella. Raikastaa kyllä ilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitko vähän tuupata sitä pilven reunaa tänne meille päin, tulis vesi tarpeeseen.....

      Poista
    2. Koetin kyllä, tuliko perille?

      Poista
    3. Kiitos, tuli kyllä perille. Puolen yön aikaan alkoi hiljakseen sataa ja jatkuu edelleen.

      Poista
  5. Onpa tosiaan komea tuo daalia! Ja ihana tuo keltakaunokkikin. Se on tosiaan komea nupussakin.

    Vadelmat on aina niin herkullisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Morsinko, on se todellakin kaunis. Ja keltakaunokkeja olen kasvattanut joskus kuivakukiksi mutta nyt ei ole kuin muutama nupullaan, joten en taida raatsia poimia. Mutta vadelmia poimimme taas tänään 8 l, hakkuuaukot ovat niitä punaisenaan.

      Poista
  6. Komeita kukkia. Keltakaunokki olikin uusi tuttavuus.
    Loppukesä ja syksy on ihanaa aikaa. Ei vain sadon mutta myös ilmojen puolesta, ei ole niin kuivan kuumaa kuin aikaisemmin kesällä.
    Vadelmia on tänä kesänä tullut runsaasti, on niitä tullutkin poimittua selkä vääränä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, Sinikka! Ja kiitos vierailustasi! Tuo keltakaunokki on vanha perenna ja monelle tuntematon. Kylvin sitä aikanaan mökille ja siellä se vieläkin nostaa päätään. Kaikessa karuudessaankin se on minusta aika viehättävä. Minäkin pidän syksystä paljon - kaikki on parhaassa kukoistuksessaan ja satoa saa korjata niin metsästä kuin omalta kasvimaaltakin enemmän kuin mihinkään oikeastaan mahtuukaan. Tämä on ollut hyvä marjavuosi, puolukoita näyttää tulevan paljon vadelmien lisäksi. Kuluneella viikolla mehustin herukoita, niitä tuli myös paljon. Illat alkavat pimentyä mukavasti, varmaan neulomisetkin alkavat taas nousta ohjelmalistalle. Kauniita syyskesän päiviä sinulle!

      Poista
  7. Mahtavia kukkakuvia. Tuo keltakaunokki on tosi hieno. Mulla on vuorikaunokkia, mutta se on paljon vaatimattomampi. Kivaa syksyn alkua teille 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin siulle mukavaa ja aurinkoista syksyä. Nyt ei ole enää paljoa aiheita kukkakuviin, sade on pieksänyt niin ankarasti että alkavat olla puoliksi pystyyn mädäntyneitä. Vaan aikansa kutakin....

      Poista