..jopas aika rientää...

liki kolme viikkoa edellisestä postauksestani. No - tässä nyt on ollut kaikenlaista, kaikkeen ei vain aika ole riittänyt. Niin yksinkertaista!

Vettä on sadellut vaihtelevasti -   välillä rankkoina kuuroina, välillä yhtäjaksoisesti tihuttaen. Joka tapauksessa se sade mitä touko-kesäkuussa täällä niin kaivattiin tulikin vasta heinäkuussa. Kasvit pyrähtivät kunnolla kasvuun vasta heinäkuussa, samoin tietysti rikkaruohot. Viimeksi mainittuja onkin saanut olla kitkemässä ihan urakaksi asti, etteivät istutukset kokonaan tukehtuisi. Mökillä kasvimaan kanssa rikkaruohojen kanssa taistelu onkin vielä pahasti vaiheessa, sinne kun ei ihan aina ole mahdollisuutta lähteä. Ja sitten kun sinne pääsee, pitää tietysti tarkistaa myös lähimetsikön sieni- ja nyt jo mustikkatarjontakin.

Kevään kuiva kausi toi mukanaan hirvittävän määrän kirvoja. Kasvimaalla lantut ja kaalit ovat täysin ruotoja niiden hyökkäyksen jäljiltä, tuskin edes moninkertaiset harsot olisivat auttaneet suojautumisessa.  Samoin orapihlaja-aita oli aivan täyttä käppyrää uusien kasvustojen osalta.

Hyvä puoli tässä kesässä on ollut kuitenkin se, että lämpötila on ollut kaiken aikaa helteisen ja lämpimän rajamailla, ei ole tarvinnut  vetää villasukkia jalkaan tai pitkähihaista päälle. Peltotöiden tekemiselle on ollut välillä jopa liiankin kuumaa.

Kukkaset, jotka normaalisti näillä leveyksillä kukkivat elokuun alkupuolella, alkavat olla kukintansa lopulla. Ja monet pitkät  kasvit, kuten jaloritarinkannukset, ovat kaatuneet pitkin maata rankkasateissa, vaikka ovat olleet tuettuinakin. Titonia repeili tuulessa niin, että vain yksi latvus viidestä on enää pystyssä.

Tällä hetkellä kukassa on sellaisia perennoja, jotka normaalisti kukkivat elokuussa kuten esim. jaloangervot,

niistäkin tumman punainen varsin kituliaana,

ja kuunliljat sekä nauhukset

sekä väriminttu.

Omenapuun juurelle istutin pientä samettikukkaa, se alkaa availla kukkiaan vähitellen - ja vaikka ei tuon kummemmin kukkisikaan niin estääpä aika tehokkaasti rikkaruohojen kasvun.

Toisen omenapuun juurelle kylvin unikkoa mutta jäniksen poikaset keksivät sen kylpypaikakseen . Siitäpä syystä meillä ei ihailtane unikkomerta tänä suvena -  ainakaan kovin runsasta sellaista.

Värililjat

ja palava rakkaus

jaksavat ilahduttaa kirkkaalla punaisella värillään ja samaa punaista löytyy myös  yhdestä daaliasta

ja titoniasta, harmi vain että jäljellä on vain muutama oksa tästä n. metrin korkuisesta puskasta,

ja samaa värisävyä taitaa olla ainakin muutamissa gladioluksissa jahka kukkansa avaavat.

Huomasin yhden ainokaisen preeria-angervon kasvavan leimukukkien ja ties minkä muun seassa,

ehkäpä se  vielä pelastuu.

Kuistilta käsin yritin napata vähän pihamme yleisilmettä esittävän kuvan  ilman että siinä näkyy minkäänlaista kulkuneuvoa - ne kun vievät suuren osan vapaasta kulkutilasta -no melkein  onnistuin,

vain pakettiauton lava jäi näkyviin... eikä yhteen kuvaan mahdu koko piha vaikka pieni onkin.
 
Ja hyötykasvit  ja sadonkorjuun jätän toiseen kertaan, niitä en jaksa tähän ryhtyä sovittamaan.
Mutta olihan tuota jo tässäkin.


Ensi kertaan!

- ievastiina