perjantai 16. syyskuuta 2016

Välillä täälläkin...

Monenmoista puuhaa ja askaretta on viime postauksen jälkeen tullut tehdyksi, mutta onhan tuosta postauksestakin kulunut aikaa jo pian kuukausi.

Sadonkorjuu alkaa olla pulkassa, hillot  on keitetty ja mehut mehustettu, marjoja ja sieniä on pakastin pullollaan  ja juurekset   nostettu maasta ja viety kellariin.

Omat omenapuut eivät tehneet satoa tänä kesänä kovinkaan paljoa mutta nuorimmanen lahjoi meidät valtaisalla omenakuormalla,


joten ilman hilloa ei jääty.
Omenahilloja on keitelty vielä  tämän kuvan ottamisen jälkeenkin,  tässä  kuvassa on lisäksi pari purkkia puolukka-kesäkurpitsahilloa  nuorimmaiselle kiitokseksi omenista.
Puolukkasato on ollut valtava tänä vuonna.
Harmittaa vain kun metsään jää niin paljon marjoja kun ei voi määräänsä enempää säilöä. Sama on sienien kanssa - niitä ei vain voi poimia kaikkia.  Niin, eikä todellisuudessa aikakaan riitä että poimisi vaikkapa myyntiin.

Juurekset on myös nostettu maasta, vain selleri odottaa vielä pellossa.   Sen kohdalla odotukset ovat aika pienet -  jänis söi sitä mukaa varret kun vähänkin alkoi  kasvaa tuoretta versoa. Samoin kävi porkkanan varsille, ne oli pistelty aika tarkkaan parempiin suihin.
Hiiret olivat tuhonneet noin kolmasosan porkkanasadosta kovertamalla kannat ontoiksi,
mutta kolmisenkymmentä kiloa jäi vielä meillekin vaivan palkkaa.
Suunnilleen saman suuruinen määrä tuli myös sipuleita, nekin kasvoivat oikein hyvin tänä kesänä.Osan saaliista letitin  varsistaan kuivumaan vietäessä.

Kasvari on antanut satoa ihan näihin päiviin saakka,  varsinkin tomaatteja on tullut kilokaupalla ja niitä on syöty aivan herkkuina.  Ellei halla/yöpakkanen iske väliin niin satoa tulee vieläkin vähän.
Kurkut ovat olleet niipukkaampia kasvatettavia, tosin satoa saatiin niistäkin. Tuntuu kuin sateinen ja pilvinen elokuun loppu  ei olisi  ollut niille mieleen. 

Kukkasipuleita en vielä ole istuttanut, joitakin uusia pusseja  tosin on tullut kaupasta kotiin melkein huomaamatta. Varsinkin tuo musta tulppaani oli minusta aika ihana, kauniita toki ovat kaikki!
Odottelen  että  enin kukkaloisto alkaisi hiipua ja pääsisin siivoilemaan kukkapenkit talviteloilleen. Daaliat  varsinkin ovat täydessä kukassaan enkä henno nostaa niitä maasta ennen kuin varret paleltuvat.

Tänä syksynä meille ei tule kaunista ruskaa, koivut ovat pudottaneet ruosteen ruskettamat lehtensä jo lähes täysin. Pihlajat notkuvat marjojen paljoutta enemmän kuin aikoihin.

Pihavaloina loistavat vielä auringonkukat - tosin  yksittäisinä siellä ja täällä. Mutta komeita ne silti ovat.
 
Vuosien saatossa olen jemmannut peltisiä säilykepurkkeja - koskaan ei voi tietää vaikka niitä              tarvitsisi muuhunkin kuin onkimiesten matopurkeiksi. No mies löysi kätköni varastoa siivotessaan ja teki niistä purkeista  tuikkulyhtyjä poraamalla reikiä purkkien kylkiin ja laittamalla hitsauslangasta sangan ripustamista varten.                                                                                                                     
 
Kelpaa näitä ripustaa pihapiiriin ja poltella tuikkuja iltojen pimetessä.

Tallaisin miettein tänään toivottelen kaikille kuulaita syyspäiviä.

- ievastiina

torstai 25. elokuuta 2016

...sipuliostoksia ja sadonkorjuuta....

En voinut vastustaa näitä kukkasipuleita kun tänään pyörähdin Multasormessa.
Onpa taas keväällä harmiteltavaa jos onnistuvat mätänemään Suomen talvessa.

Kukinta alkaa olla enempi ränsistynyttä - vettä  kun tulee lähes joka päivä. Daaliat kukkivat kyllä vielä aika komeasti -



ja samettikukat
sekä purppurapunalatva
ja pinkki leimukukka
 Auringonkukissa on muutama avoin kukka, ehtinevätkö kaikki aukeamaankaan  ennen pakkasia.

Sadonkorjuu on koko ajan käynnissä. Kesäkurpitsaa tulee jatkuvasti yli oman tarpeen,  samoin  tomaattia ja kurkkua kasvarista.  Porkkanoista kesäporkkanat on pian syöty ja  osin myös juotu  - ostin mehupuristimen ja sitäpä nyt yritän koekäyttää erilaisten makuelämysten valmistukseen.  Talviporkkanat saavat vielä kasvaa. Jänikset ovat syöneet punajuurten ja mukulasellerien lehdet lähes kokonaan, joten se niiden kasvusta. Toki sain purkillisen punajuuria säilöön,  mukulaselleri on vielä arvoitus. Kaalit ja lantut menivät jo alkukesästä kirvojen ravinnoksi, joten niistä ei ole mitään kerrottavaa. Perunoihin iski rutto ja sato on sitten siinä. Vain varhaisperunasta saatiin vähän syötävää.... Herne kasvoi hyvin, satoa saatiin pakastimeen saakka.  Papukin näyttää tuottavan aika hyvin.  Sipulisato oli mahtava, nostin kaikki sipulit viime viikonloppuna maasta ja nyt odottelen kuumeisesti kunnon kuivattelusäätä.... purjoista on osa vielä maassa, niitä onkin  syöty pitkin kesää...

Mehustin on käynyt kuumana herukoiden mehustuksen tiimoilta pitkin syksyä. Puolukkametsä kutsuu kunhan  -  ja toivottavasti -  poutaantuu,  sienestänyt olen muutaman sienipaistin verran.

Tässäpä pikakelauksella viimeaikaiset tapahtumat,  nyt on ajankohtaisena  pienimuotoinen piharemontti - uudet laatat pihamaahan ja kivituhkat sisääntuloon ja parkkipaikkaan. Siinäpä sitä saa papparainen  muoreineen hyötyliikuntaa - ja aikaan melkoista siivoakin. Toivottavasti saadaan homma valmiiksi ennen talvea....

Mutta kunnes jälleen...

- Ievastiina

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieni sadekuuro ei tekisi pahaa..

ja kasvit näyttävät olevan kanssani samaa mieltä.  Yhden jos toisenkin lehdet lurpottavat alakuloisen näköisenä - vesijohtovesi käy kuitenkin  ensiavuksi ja viilentää tukalinta kuumuutta mullan pinnassa.  Ehkä ei kannata valittaa - parempi tämäkin kuin kaiken alleen tallova kaatosade...

Tätä daalian kukintoa olen odottanut avautuvaksi - no terälehdet kerros kerrokselta ja pikkuhiljaa avautuvatkin, tosin  samaa kyytiä reunimmaiset kerrokset alkavat nuutua... Kukka on aika suuri, parikymmensenttinen halkaisijaltaan tällä hetkellä... ja minusta aivan upean värinen. Nuppuja on vielä ties kuinka monta....

Nämä pinkit gladiolukset ovat  uusimmat, keväällä  heräteostoksena ostetut mukulat. Tätä kauppaa en tosiaankan kadu,
 tätä limen väristä on ollutkin jo useana kesänä ja yhä  se vaan ihastuttaa.

Kuistin kaiteelle laitoin keväällä pari laatikkoa ja istutin niihin kaikki ne taimet mitä en muualle saanut mahtumaan. Krassia, riippalobeliaa ja hopealehteä niissä laatikoissa nyt pursuaa.

Krassille olisi selvästikin riittänyt köyhempi multa mutta nyt on myöhäistä miettiä.

Tuoksuherneet istutin suureen pataan ja laitoin tueksi reilun puolitoistametrisen pajuobeliskin.
No tukihan on osoittautunut  aivan liian lyhyeksi,  herneiden latvukset harovat päin taivaita pitkälti tuen yläpuolella. Varmaan koko rytö kaatuu ennen pitkää.... mutta kukat ovat kauniin värisiä.

Norsunkärsän olen maininnut moneen kertaan. Se on yllättänyt minut täysin. Vasta heinäkuun alkupuolella se osoitti kasvuunlähdön merkkejä sitten istutuksen, nyt se reuhottaa  rotevana, maata peittävänä  kasvustona kukkapenkin kulmalla,

mutta kukinto sinällään on varsin viehko ja yksittäinen kukka jopa kaunis - vaikka haju onkin aika etova, vähän kuin raatokukan haju, ei siis mitenkään tuoksuksi luokiteltava. Ehkä tarkoitus onkin houkutella pölyttäjät kukkaan varmistamaan siemensatoa.  Jännityksellä odotankin  saanko näistä siemeniä.....

Myös mökkipahasemme seinustalta löytyy aina silloin tällöin jokunen yllättäjä, tällä kertaa sellainen on keltakaunokki - perenna - joka nupussa ollessaan on näyttävämpi kuin kukkiessaan - vai mitä mieltä olette?

Kaksi erilaista ukonhattua siellä samaisella seinustalla myös näyttää kituloivan, pitänee siirtää ne syksyllä tänne kotipihaan vähän levittäytymään. Saahan niitä sitten taas siirrettyä tuonne tuon seinävanhuksen peitoksi.....

Alkuviikolla kävimme mökillä poimiaksemme vähän mustikoita.  Pari litraa saimmekin  poimittua läkähdyttävässä kuumuudessa vain todetaksemme, että nyt kun ne olisivat täysin tasaisesti kypsiä poimurilla poimittavaksi ne ovat alkaneet jo mennä harmaiksi ja mauttomiksi. Ehkäpä sateet ja lämmin ovat tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa se tämän kesän mustikoista.
Vadelmia sen sijaan hakkuuaukot ovat pullollaan. Niitä poimimme liki 10 litraa tällä reissulla
ja seuraavalla lisää, varsikot kun ovat marjoja täynnään - pienimmätkin niinkuin tämä.
Tatteja ja kanttarelleja myös sain kohtuullisesti, luulen vain että kuivuus alkaa pian rokottaa niiden saatavuutta.

Sen sijaan kotipihan kesäkurpitsasatoon ei pouta taida liioin vaikuttaa, jos satoa ei poimi  päivittäin niin ehtivät kasvaa aivan liian suuriksi. Nuo vaaleat kuvassa olevat  ovat spagettikurpitsoita, niitäkin näyttää tulevan jatkuvasti lisää.....
Tomaatteja ja kurkkuja olen saanut kasvarista jo ainakin parin viikon ajan, tomaateille vaan käy aina niin, että kun kylki vähänkin punertaa niin  lapsenlapset korjaavat ne suuhunsa heti siltä istumalta. Ja parhaassa säilössähän ne silloin ovatkin.  Myös karviaiset alkavat kypsyä niin että  napsittavaa on tiedossa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Mökillä viljelykset eivät tuota tulosta niin kuin  keväällä suunnittelin. Sipulit ja porkkanat  kasvavat kyllä  todellakin hyvin, samoin palsternakka. Kenties herneet ja pavutkin  vielä antavat  satoa ja hyvällä onnella punajuuri. Viimeksi mainittua kun puput ovat rokottaneet syömällä naatit moneen kertaan. No hyvän päälle ymmärtävät, mutta silti.  Kaalit ja lantut menivät kirvojen suuhun ja siinä saan syyttää itseäni kun en istutushetkellä suojannut niitä tarpeeksi hyvin. Olisiko sekään  auttanut tällaisena kirvakesänä on tietysti toinen juttu - nyt on kuitenkin myöhäistä räpistellä.
Ja kaiken lisäksi  myöhäisperunassa näyttää olevan ruttoa.   Varhaisperunat sentään kasvoivat ja on syötykin liki kaikki.

Mutta mikä kasvaa rehevänä on vesiheinä. Sillä määrällä minkä  sitä on kasvanut ja vielä kasvaa olisi ruokkinut porsaan joulupöytään - tai ainakin melkein.

Mutta ei puhuta vielä joulusta.

Nyt tuli maksipostaus, mutta kerrankin sain istua koneella kenenkään keskeyttämättä.... Koettakaa kestää, niin minäkin yritin.

- Ievastiina

 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hautovaa hellettä!

Taivasta peittää  pilviharso ja on aivan tyyntä, lämpötila reilut  +24, jotenkin kovin odottava tunnelma.  Lieneekö ukkosta tulossa!

Naisten viikko  on lopuillaan, joten omistan tämän kukkakuvan kaikille tämän päivän nimipäiväsankareille - Tiina, Kirsti, Kirsi, Kristiina, Krista....ketään unohtamatta.
Olen niin kärsimätön odottamaan tuon daalian kukan  avautumista, vähän väliä sitä täytyy käydä kurkkimassa....

Tällä kertaa virteni on  näin lyhyt, yritän kokoilla itseäni ja ajatuksiani raskaan viikon jäljiltä - saatoimme  nuoren  sukulaisnaisen  viimeiselle matkalleen perjantaina. Vaikka tämä oli odotettavissa niin silti se hämmentää, herättää  kysymyksiä  ja nostaa tunteet pintaan.

Kaikesta huolimatta toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita.

Palataan taas!

- Ievastiina



maanantai 18. heinäkuuta 2016

..jopas aika rientää...


liki kolme viikkoa edellisestä postauksestani. No - tässä nyt on ollut kaikenlaista, kaikkeen ei vain aika ole riittänyt. Niin yksinkertaista!

Vettä on sadellut vaihtelevasti -   välillä rankkoina kuuroina, välillä yhtäjaksoisesti tihuttaen. Joka tapauksessa se sade mitä touko-kesäkuussa täällä niin kaivattiin tulikin vasta heinäkuussa. Kasvit pyrähtivät kunnolla kasvuun vasta heinäkuussa, samoin tietysti rikkaruohot. Viimeksi mainittuja onkin saanut olla kitkemässä ihan urakaksi asti, etteivät istutukset kokonaan tukehtuisi. Mökillä kasvimaan kanssa rikkaruohojen kanssa taistelu onkin vielä pahasti vaiheessa, sinne kun ei ihan aina ole mahdollisuutta lähteä. Ja sitten kun sinne pääsee, pitää tietysti tarkistaa myös lähimetsikön sieni- ja nyt jo mustikkatarjontakin.

Kevään kuiva kausi toi mukanaan hirvittävän määrän kirvoja. Kasvimaalla lantut ja kaalit ovat täysin ruotoja niiden hyökkäyksen jäljiltä, tuskin edes moninkertaiset harsot olisivat auttaneet suojautumisessa.  Samoin orapihlaja-aita oli aivan täyttä käppyrää uusien kasvustojen osalta.

Hyvä puoli tässä kesässä on ollut kuitenkin se, että lämpötila on ollut kaiken aikaa helteisen ja lämpimän rajamailla, ei ole tarvinnut  vetää villasukkia jalkaan tai pitkähihaista päälle. Peltotöiden tekemiselle on ollut välillä jopa liiankin kuumaa.

Kukkaset, jotka normaalisti näillä leveyksillä kukkivat elokuun alkupuolella, alkavat olla kukintansa lopulla. Ja monet pitkät  kasvit, kuten jaloritarinkannukset, ovat kaatuneet pitkin maata rankkasateissa, vaikka ovat olleet tuettuinakin. Titonia repeili tuulessa niin, että vain yksi latvus viidestä on enää pystyssä.

Tällä hetkellä kukassa on sellaisia perennoja, jotka normaalisti kukkivat elokuussa kuten esim. jaloangervot,
niistäkin tumman punainen varsin kituliaana,
ja kuunliljat sekä nauhukset
sekä väriminttu.
Omenapuun juurelle istutin pientä samettikukkaa, se alkaa availla kukkiaan vähitellen - ja vaikka ei tuon kummemmin kukkisikaan niin estääpä aika tehokkaasti rikkaruohojen kasvun.
Toisen omenapuun juurelle kylvin unikkoa mutta jäniksen poikaset keksivät sen kylpypaikakseen . Siitäpä syystä meillä ei ihailtane unikkomerta tänä suvena -  ainakaan kovin runsasta sellaista.
Värililjat
ja palava rakkaus
jaksavat ilahduttaa kirkkaalla punaisella värillään ja samaa punaista löytyy myös  yhdestä daaliasta
ja titoniasta, harmi vain että jäljellä on vain muutama oksa tästä n. metrin korkuisesta puskasta,
ja samaa värisävyä taitaa olla ainakin muutamissa gladioluksissa jahka kukkansa avaavat.
Huomasin yhden ainokaisen preeria-angervon kasvavan leimukukkien ja ties minkä muun seassa,
ehkäpä se  vielä pelastuu.

Kuistilta käsin yritin napata vähän pihamme yleisilmettä esittävän kuvan  ilman että siinä näkyy minkäänlaista kulkuneuvoa - ne kun vievät suuren osan vapaasta kulkutilasta -no melkein  onnistuin,
vain pakettiauton lava jäi näkyviin... eikä yhteen kuvaan mahdu koko piha vaikka pieni onkin.
 
Ja hyötykasvit  ja sadonkorjuun jätän toiseen kertaan, niitä en jaksa tähän ryhtyä sovittamaan.
Mutta olihan tuota jo tässäkin.


Ensi kertaan!

- ievastiina