Huhtikuu on puolivälissä!

Lumet hupenevat kovaa vauhtia vesisateen kourissa.  Muutama talvesta selviytynyt perenna on puskenut lehtiruusukkeensa esiin jo  lumen alla, niin kuin tämä ritarinkannus

 

tai tämä lumen seassa ensimmäisiä kukkiaan availeva jouluruusu.
Tämä jouluruusuni on jo useamman vuoden ikäinen. Istutin sen  aikanaan perennapenkkiin isompien perennojen suojaan vain kokeillakseni onko sillä edellytyksiä menestyä täällä IV-vyöhykkeellä. Hyvin on pärjännyt ja kukkinut komeasti joka kevät,  muutaman kerran kukinta on alkanut uudelleen  syksyllä ja  se on jatkunut pakkasiin ja lumentuloon saakka.
Ei siis kannata heittää roskiin sellaista talvella ruukussa kukintansa lopettanutta juurakkoa, siitä saa menestyvän perennan kun pistää juurakkopurkin vaikkapa siivouskomeroon ja kastelee muutaman kerran talven aikana.  Keväällä maan sulettua sen voi istuttaa suojaiseen paikkaan puutarhassa, mieluummin sellaiseen paikkaan mistä sitä ei tarvitse siirrellä kovin usein, sillä tämä kasvi näyttää nauttivan kasvurauhasta.

Eilen tein heräteostoksen  maitokauppareissullani:

 Ostin ihanan, samettikukkaisen gloxinian. Tämä kasvi on minulle tuttu jo lapsuudesta ja kuuluu   ehdottomasti kukkiviin huonekasvisuosikkeihini, vahinko että siihen törmää nykyään aika harvoin.

Mummollani oli useita eri värisiä gloxinioita. Siihen aikaan kukkia ei saanut kaupasta kukkivana vaan mukulat ostettin kevättalvella kukkakaupasta ja kasvatettiin itse. Ensin  kuivatettuja mukuloita liotettiin muutama tunti tai yön yli haaleassa vedessä, sitten ne istutetiin ruukkuihin niin, että mukulan kuopalla oleva puoli jäin ylöspäin ja mukula puoliksi mullan pinnan yläpuolelle. Sitten ruukkua pidettiin aurinkoisella ikkunalla (joskus mummo laittoi juomalasin ruukun päälle mukulan suojaksi, taisi olla pienoisansari) ja odoteltiin kunnes ensimmäiset silmut ilmestyivät mukulan pintaan. Jos silmuja tuli useampia, vain vahvimmat silmut jätettiin varttumaan .  Lannoitevedellä kasteltiin kerran - parikin - viikossa. Nopeasti silmuissta muodostui lehtiruusuke jonka keskelle alkoi muodostua nuppurypäs. Kukinta kesi viikkoja, nuppuja muodostui koko ajan lisää, kukinta-aikana lannoitettiin useamman kerran viikossa. Kukinnan jälkeen lehtiruusukkeen annettin lakastua ja kuivua rauhassa, mukula otetiin talteen ja seuraavana keväänä taas sama alusta. Lehdistä otetiin myös pistokkaita juurrutukseen,  ensin vesiastiaan  hankkimaan juuria ja sitten lehti vain ruukkuun ja kasvua odottelemaan.  Kun lehtivarren juurella näkyi uusia silmuja lehti katkaistiin ja uusi taimi sai jatkaa itsenäistä kasvuaan.  Nykyäänkin ainakn Soilikista ja Paavalinkukasta otetaan pistokkaita samalla tavalla.
Aionpa kokeilla tuon oman hankintani kanssa myös lehden juurruttamista samoin mukulan säilyttämistä seuraavaan kevääseen. Nykyään useimmat kukat  tahtovat olla ns. kertakäyttöhyödykkeitä ja sesonkituotteita, joten onnistuminen saattaa olla haastellista tai jopa mahdotonta. Taaskaan ei voi tietää ellei kokeile.

Maitokaupan hyllyssä oli itänyt bataatti joka myös muutti meille jatkokäsittelyyn.
Aiemmin monesti esitelty bataatti on saanut hyvät lehden alut päästyään multaan viime viikon lopulla.  Tässä kuva tältä aamulta!

Saatan olla vielä ihmeissäni ennen kuin kaikki aiotut kasvattelut ovat purkeissa ja taimella, varsinkaan kun en  vielä ole kylvänyt puoliakaan esikasvatettavista ja nyt jo alkaa olla pöydillä aika täyttä.

Mutta näillä mennään taas

Sateen ropinaa kaikille tasapuolisesti toivottelee ievastiina!