+++
Uusia esikasvatuksessa olevaia kasveja on taas noussut mullan pintaan:
itivät ihan parissa vuorokaudessa. Ettei vain tulisi "pitkävartista" lanttua kun joutuu olemaan sisätiloissa ja liian lämpimässä näin kovalla tuulella. Kaalit ovat myös itäneet hyvin ja ovat lantun kanssa samoissa mitoissa. Tänä keväänä laitoin multiin parsakukkakaalin, parsakaalin, lehti- ja kurttukaalin siemeniä. Kyssäkaalit kylvän suoraan avomaalle.
Krassin siemeniä on myös itämässä, mutta vain muutama on nostanut päänsä mullan pintaan vielä tässä vaiheessa.
Viime kesäisten gladiolusten mukulat ovat myös esikasvatuksessa. Syksyllä nostin mukulat maasta ja kannoin ne niine multineen lämpökeskuksen nurkkaan kuivumaan. Siellä ne olivatkin sitten koko talven ajan, keväällä luulin että saan kantaa kuivuneet rupelot suoraan kompostiin. Mutta kuinka ollakaan, tätä rupukasaa
Kaikkia kolmea eri väriä näyttäisi mukuloiden perusteella vieläkin olevan, yhteensä kolmisenkymmentä kappaletta. Ihan pienet sivumukulat heitin sentään kompostiin kun nämä sisätiloissa olevat kasvatuspaikat alkavat käydä rajallisiksi. Kasvihuonehaave elää yhä vahvana....
Huonekasveistani tuo aiemmin esittelemäni gloxinia tuotti pettymyksen. Niinkuin hieman osasin arvella siinä kasvissa ei ollut mukulaa, se on siis varsin kertakäyttöinen kasvi. Kokeeksi otin yhden lehden ja yritän josko saisin sen juurtumaan. Käsitelläänköhän nuo tuollaiset kertakäyttökasvit kasvatuksen aikana niin runsailla kasvunsääteillä, että kukinto siitä kärsii. Ostohetkellä olleet komeat nuput kyllä aukesivat kauniisti, mutta pieniä nuppuja oli aivan tuhottomasti joista yksikään ei auennut vaan surkastui ja kuivui epämääräisen näköiseksi. No olihan siitä kukasta hetken ilo vaikka mieluummin kyllä vaalisin vanhoja kantoja ja lajikkeita niin paljon kuin mahdollista.
Vanhoista kannoista puheen ollen olen haeskellut tiikerinliljaa - vanhaa maatiaista - sellaista jonka lehtihankoihin tulee itusilmuja ja joista kasvia voi lisätä. Kun sellaista ei ole sattunut kohdalle ihan lähiaikoina tilasin Viherpeukaloilta viiden sipulin pakkauksen. Toivottavasti se kasvi on hakemani eikä sellainen nykyaikainen kerrottukukkainen versio. Kaunishan sekin on mutta ei todellakaan sama asia. Samaan tilaukseen laitoin valkokukkaisen varjoliljan, vaaleanpunainen minulla on jo entuudestaan Nyt odotan jännityksellä sipulien saapumista. Toivottavasti lähetys ei jää junnaamaan postin rattaisiin moneksi päiväksi niinkuin matonkudelähetykselle kävi muutama viikko sitten.
Matonkuteista onkin oivallinen silta seuraavaan asiaan. Tyttären maton sain eilen pois puista ja viimeisteltynä se näyttää tältä:
Mutta näillä mennään taas jonkun matkaa !
- ievastiina
On sinulla näppitöitä noitten taimien kanssa :) Mutta varmaan mukavaa pitkän talven jälkeen noita laittaakkin. Mahtavan näköisiä koiruuksia! Ei jää epävarmaksi kummasta karvat on lähteny kun ovat eriväriset :)
VastaaPoistaNo onhan niissä oman hommansa, mutta jos hyvin käypi niin saattaa niistä olla vähän silmälle iloa ja kenties saapi syyspuolella jotain suuhunpantavaa. Oma ahertaminenhan niissä tietysti parhaalta maistuu mutta hyvä kun edes se....Nuo koirat vaan on niin ihania, tuo Camo on miun suosikkipoika, semmonen nutukka. Speedy on taas enempi ukon kaveri. Jos minä menen yksin käymään heillä niin Speedy piipittää ovella lelu suussa ja vahtii eikö ukko alkais jo kohta tulla.... Jarno on kehränny molempien karvoista (erikseen) lankaa ja niistä tuli kyllä aivan ihanan pehmosta ja lämpimän tuntusta. Omavaraistalous siltä osin, heh!
Poista