lauantai 16. toukokuuta 2015

Lauantaita!

Viime yönä oli pakkasyö. Illalla klo 23 aikoihin lämpötila oli enää pari astetta plussalla joten  kiireen vilkkaa kannoin suurimman osan taimista sisälle suojaan. Jätin samettikukkien laatikon ja pari amppelitomaattin rääpisköä kuitenkin pihalle ja peittelin ne moninkertaisella harsolla. Kuvittelin, että säilyvät hengissä. Vaan eivätpä säilyneet.  Aamulla vielä puoli yhdeksän aikoihin oli ulkona  olevassa vesiastiassa jään riitettä. Yöllä lienee siis ollut useampi  aste nollan alapuolella. No noissa paleltuneissa ei juurikaan ollut mitään menetettävää, olivat aika räippiä kaikki. Mutta  joskus niistä räipistäkin on tullut varsin kelvollisia kun on jaksanut hyysätä niiden kanssa.

Tänään tehtiin mökkireissu. Oli hyvä sää pellon kääntämiseen. Nyt on uusi perunamaaläntti käännetty, miehelle siitä suurkiitos!
Tuon läntin kupeessa on koko mökkirinteen mittainen kiviraunio Kivet ovat sammaloituneet vuosien saatossa kauniisti.
Tässä muutama lähikuva  - valitettavasti  en tunne sammalia sen paremmin niin en osaa tähän hätään kertoa    mikä laji  on kyseessä missäkin kuvassa. Täytyy otta vähän selvää....


Ennen mökille lähtöä tutkailin kotosalla perennapenkkiä ja yllätyin melkoisesti kun perennoiden joukossa kasvoi tällaisia herkkuja...

...laakakorvasieniä!!
 Niitä on kukkapenkissä paljon, mutta olkoot siinä, puhtaammasta  paikasta olisin tietysti  poiminut ne heti ruoaksi. Mietin vaan sitä onko sienten kasvuun osallisena se kutterinlastu mitä pari vuotta sitten sekoitin kukkapenkin multaan.  Jos pystyn todentamaan tämän aiheuttajaksi tai edes osalliseksi niin seuraavat lastut miehen verstaasta lähtevät  ihan tietoiseti  korvasienen viljelytarkoitukseen.
Mökillä yritin tarkkailla kasvimaan reunaa sillä silmällä löytyisikö sieltä tänäkin keväänä huhtasieniä, mutta eipä sattunut yhtään silmiini. Huhtasieni kasvaa usein edellisvuonna rikkoutuneessa maassa, esim. käännetyn pellon reunassa.  Ja se sieni jos mikä on herkkuruokaa.

Niin, itsekin osallistuin kyllä maan kääntämiseen. Laajensin edellisvuotista kasvimaata pari metriä  leveämmäksi. Minulla vain tahtoo lähteä lapasesta tämäkin maan myllääminen - niin kuin kaikki muukin tekeminen.... Meillä on ripoteltu nämä palstat vähän eri puolille mökkikumparetta, on kuivempaa aurinkoista ja kosteampaa valoisaa ...  Ja tonttia on vielä kännettäväksi asti jos joskus into iskee muihinkin kuin minuun...sitä kun ei voi koskaan tietää.

+++
Haikailin aiemmin keväällä valkovuokkojen perään. Eivät ne ole  mihinkään kadonneet, niitä löytyy tosi monesta paikkaa pihaa,


..ymmärtäisivät vain hakeutua vaikka tuonne pensasaidan suojiin. No tokihan niitä voi aina siirtää....
scillan kanssa sekään operaatio ei ota onnistuakseen. Voi taivas kuinka se leviää joka paikkaan...

Rakastan kevätesikoita. myös tätä keltaista joka on levittäytynyt  vielä enemmän kuin scilla.
Onneksi ruohonleikkuri pitää tämän  aika mukavasti ruodussa.
Minulla oli aikoinaan  kaunista tummanpunaista esikkoa, mutta vuosien kuluessa  siitä on tullut risteymä jonkun muun esikon kanssa. On tämä silti valtavan kaunis...
Tämä tumma violetti esikko on peräisin  keväisin myynnissä olevista kevätesikoista. Istutin sen muutama vuosi sitten kukkapenkkiin ja hyvältä näyttää voimakkaan värisine, kookkaine  kukkineen ja vahvoine lehtiruusukkeineen.
Meillä on ollut muutama kunnon sadepäivä ja siitäkös varsinkin raparperi on  nauttinut.
Pian päästään herkuttelemaan raparperipiirakalla ja tallimestarin kiisselillä.  Ja hyvää on myös raparperimehu, mutta näistä tuskin jää sellaiseen...

Tässäpä on yhden lauantain kuulumiset. Huomenna - jos sää sallii - jatkuu  maan kääntäminen. On muuten hyvää liikuntaa koko kropalle kun ottaa lapion tai talikon varresta kiinni ja pistää hihat heilumaan.

Tilannekatsaukset jatkuvat seuraavalla kerralla, siihen saakka heippa!

- ievastiina
+++
 PS. Netin maailma on ihmeellinen. Sieltä löysin vähän tietoa noista sammaliksi väittämistäni kasveista. Nehän ovatkin jäkälää, ylempi ja alin ovat torvijäkälää, keskimmäinen jää vielä arvoitukseksi .  Enpä ole kummoinen luontoihminen kun en tuotakaan tiennyt .....
+++

4 kommenttia:

  1. Sunnuntaita! Hyvän kokoinen pottupelto. Ai nuo ovat syötäviä sieniä. Mullakin oli pensaan juuressa tuota ja luulin sitä ihan p..a sieniksi. Samaten senkin puskan juuressa oli omaa oksasilppua ja kompostia johon oli käytetty höylälastua kuivikkeena. Noin sitä joka päivä oppii jotain uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin ovat laakakorvasieniä ja syötäviä, mutta niinkuin muutkin korvasienet, pitää nekin ryöpätä kunnolla. En tosin poiminut niitä ruoaksi kun tuo kasvupaikka on ihan autopaikan vieressä olevassa penkissä. Olisi kiva kokeilla saisiko nuo kasvamaan jossain puhtaammassa paikassa, lastua kun tulee aika ajoin verstashuoneesta ja oksasilppua saa kun vähän pusikoita harventaa.....

      Poista
  2. Ihanat esikot. Sammaleiset kivet ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailustasi, Satu! Kevätesikot jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen runsaalla kukinnallaan. Samoin nuo sammaltuneet kivet paranevat vain vuosi vuodelta ja lähitarkastelussa niistä löytyy aina jotain uutta ja viehättävää.

      Poista